Oulua valloittamassa
16.02.2008 (Keikkapäiväkirjat)
Lauantai 16.2.
Park 57, Oulu
Oulun keikalle lähdettiin hyvissä tunnelmissa lauantaiaamuna. Klaus oli tullut Joensuuhun edellisenä iltana, jolloin kävimme K5-paikalliskanavan kokkiohjelman kuvauksissa. Varsin nerokkaat sessiot olivat, jakso tulee ilmeisesti ulos parin kuukauden sisällä.
Lähdimme vaihteeksi liikkeelle ihan henkilöautolla. Kävimme lähikaupastani hieman matkaevästä ajomatkaa varten ja suuntasimme tien päälle.
Matka sujui leppoisasti, ajoimme ainoastaan Kuopion kohdalla vähän matkaa väärään suuntaan. Kiitin jälleen itseäni syksyllä tekemästäni noin 20:n euron investoinnista laitteeseen, jolla saa liitettyä iPodin autoradioon. On nimittäin matkanteko rattoisaa, kun voi kuunnella omia ja kaverin levyjä.
Saavuimme Ouluun hiukkasen soundcheck-ajasta myöhässä, mutta emme onneksi aiheuttaneet järjestäjälle täten harmaita hiuksia. Keikkapaikka vaikutti viihtyisältä. Kuulemma kyseessä olevaan paikkaan liittyi vankka humppamenneisyys, ennen kuin paikallinen elävän musiikin yhdistys on alkanut järjestää siellä tapahtumia. Sisustuksessa olikin kieltämättä vieno humppaparatiisin tuntu.
Tuttavamme Markus oli jo odottelemassa paikan päällä. Ouluun muuttanut miekkonen tarjoutui miksaamaan keikkamme sähköpostin välityksellä jo aiemmin, ja emme toki kieltäytyneet hövelistä tarjouksesta.
Hoidettiin soundcheck alta pois totutun nopeasti. Markuksella oli mukanaan joku oma efektiräkki, josta hän taikoi muun muassa Klausin lauluun hyviä kaikuja.
Checkin jälkeen takahuoneeseen syömään. Ajomatkan aikana olikin ehtinyt näläntunne yltyä jo melkoiseksi.
Ruokailun jälkeen suuntasimme kivenheiton päässä asuneen Markuksen luokse juomaan kahvia ja kuuntelemaan musiikkia. Markuksen musiikkikirjasto osoittautuikin varsin viihdyttäväksi kokonaisuudeksi, kuuntelimme muun muassa Mr. Methanen tuotantoa.
Suuntasimme takaisin keikkapaikalle kymmenen aikoihin, koska tuohon aikaan esiintyvä Desert Planet kiinnosti meitä molempia. Yhytimme myös ystävämme Jennin, joka oli ystävällisesti luvannut majoittaa meidät luoksensa.
Desert Planet osoittautui oivaksi show-orkesteriksi. Sen jälkeen päätimme siirtyä lepuuttamaan korviamme ja mieliämme alakerran kuppilaan. Oma soittovuoromme oli illan viimeisenä, vasta yhdeltä aamuyöstä.
Odottavan aika oli pitkä, varsinkin kun aikaisehkoihin herätyksiin viime aikoina tottunut vuorokausirytmi kertoi, että puolenyön aikoihin ei enää pitäisi ihmisten ilmoilla olla.
Viola-yhtyeen lopetettua settinsä roudasin valmiiksi pystytetyn kosketinsoitinkioskini lavalle. Nopea linjojen tarkastus, ja takahuoneeseen vaihtamaan keikkavaatteet päälle. Hetken kuluttua juontaja kävikin kuuluttamassa meidät sisään ja junankuulutusintro tärähti soimaan.
Setti alkoi Elektromanssilla. Pyysin käsimerkein heti alussa monitoriini lisää koskettimia ja laulua. Lopulta tajusin, että monitori ei ollut jostain syystä päällä. Paikan oma ääniteknikko käväisi hoitamassa asian kuntoon, ja pian sainkin nauttia oman soittoni sulosävelistä.
Keikka rullasi eteenpäin ihan mainiosti, vaikka huomasin oman väsymykseni aiheuttavan epätodellista oloa ja tavallista holtittomampaa soittoa joissain paikoin. Talviuni-slovarin kohdalla iski totaalinen blackout, kun unohdin hetkeksi täydellisesti säkeistön sointukierron. Klaus sai sitten laulaa säkeistön ekan puoliskon ilman säestystä. Sovitukset lennosta uusiksi siis!
(Kuva: Jenni Kettunen)
(Kuva: Jenni Kettunen)
(Kuva: Jenni Kettunen)
Klausista ja yleisöstä ei väsymystä huomannut ja se antoi itsellenikin lisää virtaa. Keikka luovittiin läpi hyvissä tunnelmissa, vaikka eturivissä ollut pariskunta käyttäytyikin jopa rokkioloihin suhteutettuna hieman ala-arvoisesti. Menköön humalansa piikkiin, mutta vain tämän kerran.
Setti muotoutui loppua kohti raivokkaan energiseksi. Setin viimeisenä kuultu Nöpönenä toi muutoin nopeaan loppuosaan kaivatun hengähdyksen. Soitin kappaleen ekan säkeistön Klausia vasten nojaten silmät kiinni ja tuntui hetken siltä, että kappaleen rauhallinen tunnelma voisi vaivuttaa väsyneen soittajan hyvinkin uneen.
Nöpönenän jälkeen poistuimme puolittain pökerryksissä takahuoneeseen, johon kantautui kovaääninen encoren vaatiminen. Totesimme tilanteen vaativan ylimääräistä ja palasimme lavalle. Hetken mielijohteesta päätimme soittaa pitkästä aika keikkabravuurina tunnetun Aikakone-coverin, Odota-biisistä pääsivät siis oululaiset nauttimaan.
Suuren maailman tyyliin meillä oli intro-nauhan lisäksi myös outro-nauha, jonka Markus oli meille taikonut. Nalle Luppakorva -sarjan lopetuslaulun soidessa oli hyvä kumartaa Oululle kiitokseksi. Hetkisen baarissa hengailun ja innostuneiden ihmisten kanssa juttelemisen jälkeen oli hyvä vetäytyä yöunille. Kiitokset kaikille paikallaolijoille sekä järjestäjille, toivottavasti nähdään taas pian!
-Wilhelm
Hyvää ystävänpäivää!
14.02.2008 (Uutiset)
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen kaunista ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää! Olkaa helliä toisillenne!
Päiväkirjaan on lisätty tarinaa sekä muutamia kuvia menneen viikonlopun Nosturin keikalta. Tänä viikonloppuna Ukkosmaineella on edessään uransa pohjoisin keikka, lauantaina yhtye esiintyy Oulussa Rotos loves paskis -sisäfestivaalilla. Keikkakalenteriin on myös lisätty tulevan kesän Ilosaarirockin Sulo-klubin keikka.
Hurmosta Helsingissä
08.02.2008 (Keikkapäiväkirjat)
Perjantai 8.2.
Nosturi, Helsinki
Keikkareissu alkoi itselläni vähän turhankin hektisissä merkeissä. Vaikka lähdin ajoissa liikkeelle, aiheuttivat ruokakaupan pitkä jono ja koko ajan punaisiksi vaihtuneet liikennevalot sen, että Helsingin junaan ehtiminen meni todella hilkulle. Painavien kosketinlaukkujen kanssa liikkuminen on yllättävän vaivalloista kävellen.
Astuin junaan noin minuutti ennen lähtöä, enkä näin ollen tietenkään ehtinyt hankkia lippua etukäteen asemalta. Konduktöörin saapuessa tarkastamaan lippuja ilmoitin hankkivani lipun häneltä. Tästä sukeutui seuraavanlainen keskustelu:
K: Kai sinä tajuat että sinun olisi kannattanut ostaa lippu asemalta, kun sekin oli auki?
W: Tajuan, mutta tuli vähän kiire ehtiä junaan.
K: Tähän lipun hintaan tulee 6 euron lisämaksu, se on iso raha.
W: Se on varmasti minulle ihan oikein.
Tähän vastaukseen konduktööri oli selvästi tyytyväinen, hän nyökkäsi ja myi lipun.
Normaalia hintavampi junamatka ei sitten ollutkaan mitään suunnatonta herkkua. Koska paikkalippua ei ollut, ja juna täyttyi loppua kohti aika täyteen, jouduin vaihtamaan paikkaa viitisen kertaa. Ravintolavaunussakin olivat nostaneet kahvin hintaa entisestään. No, sainpa matkan aikana kirjoitettua Pentilän saha -yhtyeelle erittäin inspiroituneen laulutekstin VR:stä.
Klaus oli asemalla vastassa, ja suuntasimme yhdessä raitiovaunulla Nosturiin, jossa soundcheckin oli määrä alkaa vajaan tunnin päästä. Suuresti ihailemani kitaristi-tuottaja Riku Mattila oli samassa ratikassa kitarakotelon kanssa ja hymyili minulle katseidemme kohdatessa. Päättelin tästä, että hän on varmaan kiinnostunut tuottamaan Ukkosmaineen seuraavan levyn.
Nosturiin saapuessamme illan toinen yhtye Eternal Erection oli jo tekemässä soundcheckiään. Hyvältä kyllä kuulostaa tuollainen ison bändin soundi. Ja Sam Huberin lauluäänihän on silkkaa hunajaa.
Oma checkimme meni totutun nopeasti. Myös lavasoundi saatiin kohdilleen kivuttomasti. Checkin jälkeen aterioimme takahuoneessa ja vaihdoimme vähän kuulumisia.
Ennen keikkaa ehti pyörähtää vielä nopeasti keskustassa moikkaamassa siskoa ja hakemassa Klausin luota laatikollisen levyjä keikalla myytäväksi.
Palasimme pelipaikalle noin tunti ennen keikkaa. Otimme ennen keikkaa vähän uusia promokuvia sekä annoimme haastattelun jollekin netti-tv:lle.
Kun kello läheni kymmentä, alkoi pelko hiipiä puseroon ihan tosissaan. Tarkkailin takahuoneesta käsin salia, joka näytti yläparvea myöten hyvin tyhjältä. Sovimme että viivytämme keikan alkua sovitusta tasasta hiukkasen. Olin ihan varma, että saamme soittaa vieraslistalaisiamme lukuun ottamatta täysin tyhjälle salille.
Toisin kävi. Kun intronauha pärähti soimaan salin puolella, kuului sieltä iso kohahdus. Verhon takaa kurkistaminen osoitti, ettei kyseessä ollut kuuloharha, vaan paikalle oli oikeasti saapunut väkeä siten, että iso sali oli likimain täynnä.
Nopea keskinäinen tsemppaus, punnerrukset ja halaus ja lavalle. Elektromanssilla startannut keikka sai yleisön pähkinöiksi saman tien. Joukossa oli selvästi myös paljon ihmisiä, jotka eivät olleet meitä koskaan nähneet, sen verran yllättyneitä ilmeitä oli bongattavissa.
Klaus sinkoili ympäri lavaa kuin sähköpaimen konsanaan. Ja sellainen hän kyllä mitä suurimmassa määrin onkin. Keikan alkuvaiheessa mies onnistui pudottautumaan lavan ja mellakka-aidan väliseen tilaan. Tilanne näytti aika pahalta, mutta onneksi Klaus pääsi nousemaan takaisin lavalle omin voimin.
Setti oli rakennettu hyvin perinteisistä aineksista. Soitimme jälleen settiin loppuvuodesta tulleen uuden slovarin, joka kulkee työnimellä Talviuni. Olen itse tykästynyt biisiin kovin. Tuleva levysovituskin on jo aika pitkälle mietittynä, vaikka keikoilla kappaletta soitetaankin vähän eri muotin mukaan.
Setti päättyi Nöpönenään, joka kääri yleisön vertauskuvainnollisesti lämpimään huopaan (johon on luonnollisestikin kirjailtu salaman kuva).
Poistuimme lavalta, totesimme aikaa olevan vielä yhteen biisiin, jota yleisö kovasti vaati. Astelimme takaisin lavalle ja soitimme Katuvalojen välke -biisin. Siihen oli hyvä päättää onnistunut keikka.
Keikan jälkeen hengailin paikalle saapuneiden kavereiden kanssa ja diggailin Eternal Erectionin keikkaa. Viime joulukuun keikalla tutuiksi tulleet biologian ainejärjestön tytöt tekivät minulle oikein hienot letit. Ne päässä oli hyvä vetäytyä siskon tykö nukkumaan.
Kiitokset Nosturin ammattitaitoiselle väelle sekä kaikille paikalle saapuneille! Tänä viikonloppuna onkin sitten vuorossa Ukkosmaineen historian pohjoisin keikka, kun suunnataan kohti Oulua. Nähdään siellä!
-Wilhelm
Päiväkirjaa ja uusi haastattelu
27.01.2008 (Uutiset)
Muistikuvia vuoden ensimmäisestä keikasta löytyy päiväkirjasta. Seuraavan kerran Klaus Thunder & Ukkosmaine on estradeilla helmikuun 8. päivä, jolloin keikkapaikkana on Helsingin Nosturi. Pari muutakin kevään keikkaa on lisätty keikkakalenteriin.
Klausin ja Wilhelmin lyhyehkö haastattelu löytyy Rockmusica.net-sivuston vuosikatsauksen yhteydestä. Samaisella sivustolla Eka kerta ylsi sijalle 20 sarjassa “Vuoden kotimaiset kappaleet”.
Keikkavuoden avaus
12.01.2008 (Keikkapäiväkirjat)
Lauantai 12.1.
Karjalantalon kellariravintola, Joensuu
Keikkavuosi alkoi mukavissa merkeissä kotikaupungin uudesta rock-pyhätöstä, Karjalantalon kellariravintolasta. Kun meitä pyydettiin avaamaan ilta mahtavalle Risto-orkesterille, ei varsinaisesti tarvinnut miettiä kahta kertaa. Pidämme molemmat Klausin kanssa kyseisestä orkesterista suuresti, ja ehkä tietynlaista musiikillista hengenheimolaisuuttakin voinee löytää.
Tapasimme Klausin kanssa iltapäivällä. Kuulumisien vaihtamisen ja lyhyen levy-yhtiöpalaverin jälkeen katsoimme muutamat biisit läpi. Klaus valitteli viikon jatkunutta flunssaansa, mikä kieltämättä kuulosti vetävän miehen ääntä vähän painuksiin.
Lähtiessämme roudaamaan kamoja tuli todettua yhdessä, että keikkareissuille ominainen huonon huumorin kierre lähtee käyntiin välittömästi, vaikka keikkapaikkaan olisi matkaa kotoa vain reilu kilometri. No, menipähän lyhyt automatka ainakin rattoisasti.
Perillä kättelimme Riston soittajat. Jätimme heidät tekemään checkiään ja suuntasimme itse syömään miksaajaksemme jälleen lupautuneen Pekan kanssa. Vuohenjuustoterriini oli erittäin herkullista, kiitoksemme keittiöön.
Syönnin jälkeen pääsimmekin tekemään juuri sopivasti oman checkimme, joka sujui tapojen mukaan rivakasti. Lavasoundi tuntui erittäin hyvältä.
Soundcheckin yhteydessä piti tietysti myös tsekata Ristossa kitaraa soittavan Tuomaksen kamat. Pedaalilaudassa oli kiinni useita metallinvärisiä pedaaleja, joihin oli kirjoitettu itse keksittyjä nimiä. Tarkempi tiedustelu selvitti, että Tuomas on rakentanut itse sekä suuren osan efektipedaaleistaan että myös kitaransa. Hienoa käsityöläisyyttä ja mitä ilmeisimmin myös uniikin kitarasoundin lähde!
Ennen keikkaa ehdin vielä poikkeamaan nopeasti suihkussa. Sen jälkeen ajoin Rockyn soundtrackin siivittämänä hakemaan Klausin ja tämän äidin kyytiin Niinivaarantie 19:n edestä. Kaikilla rock-uskottavilla bändeillä on äiti mukana aina kun se on mahdollista.
Kellariravintola vaikutti lupaavan täydeltä jo ennen puoli kymmentä. Ennakkolippuja oli mennyt toistasataa ja porukkaa tuntui lappavan sisälle muutenkin hyvään tahtiin.
Vetäydyimme takahuoneeseen jännittämään noin puoli tuntia ennen sovittua keikka-aikaa. Tällä kertaa pukeutumiskoodistomme oli yhteneväisyydessään häkellyttävä. Molemmilla oli mustat silkkiset kauluspaidat sekä Klausin äidiltä joululahjaksi saadut sydänriipukset. Tyylikkyys, sen me osaamme.
Varttituntia ennen puolta yhtätoista alkoi vatsaan jälleen hiipiä roppakaupalla perhosia. Vähän punnerruksia ja keskinäistä tsemppausta kehiin ja räjähtävä keikkafiilis alkoi olla tosiasia. Kuuntelimme oven takana, kun intronauha pärähti soimaan salissa saaden aikaan mukavan kohahduksen yleisössä.
Kävelimme salin halki lavalle ja aloitimme keikan Elektromanssilla. Soitin kappaleen alun pienen keikanaloitusjännityksen alaisuudessa aika keskittyneesti. Jossain vaiheessa nostin katseen saliin ja totesin sen olevan ihan täynnä. Juhlameininkiä.
Soitimme ytimekkään kolmentoista biisin setin, johon sisältyi muun muassa harvemmin keikoilla viime aikoina kuultu Niin petaa kuin makaa. Parin biisin lomassa oli tietysti pakko siteerata Riston tuotantoa (muun muassa aina käyttökelpoista “huh huh, nimittäin ihan mielettömät fiilikset” -fraasia). Keikka oli kokonaisuudessaan erittäin mainio, ja yleisö oli mitä loistavin. Kiitos paikalla olleille, teitte illastamme onnistuneen.
Keikan jälkeen siirryimme pyyhkimään hikeä takahuoneeseen, jossa Riston jäsenet olivat yhtä hymyä ja kehuivat kovasti keikkaamme. Risto itse tosin harmitteli joutuvansa keksimään uusia juttuja omalle keikalleen, kun olimme jo lainanneet parhaita.
Loppuilta meni rattoisasti Riston loistavaa keikkaa diggaillen ja kavereiden kanssa rupatellen. Loppuroudauksen yhteydessä Klaus ja Riston Tuomas suunnittelivat vielä perustavansa kahdestaan Suomen karvaisimman bändin, jonka levyn kanteen tulee kuva heidän selistään.
Sitä odotellessa, hyvää alkanutta vuotta ja kauniita asioita kaikille!
-Wilhelm
Rakkauden vuosi 2008 on alkanut!
06.01.2008 (Uutiset)
Klaus Thunder & Ukkosmaineen keikkavuosi starttaa ensi viikon lauantaina 12.1. Karjalantalon uusitussa kellariravintolassa Joensuussa. Pääesiintyjänä kyseisellä keikalla on loistava Risto. Tervetuloa paikalle!
Jos tuntuu siltä, niin voit äänestää Klaus Thunder & Ukkosmainetta Tammikuussa järjestettävän Femmagaalan Yleisöfemman saajaksi. Äänestykseen pääset klikkaamalla tästä.
Rakkauden vuosi 2008 on julistettu alkaneeksi. Siitä yhtenä osoituksena alta löytyvä kuva, joka on skannattu tämän päivän Helsingin Sanomien perhepalstan Kihloissa-kohdasta. Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa kihlaparille onnea!
Rakkaudentäyteistä joulua ja salamoivaa uutta vuotta!
23.12.2007 (Uutiset)
Klaus Thunder & Ukkosmaineen vuosi 2007 on nyt virallisesti pulkassa. Niinivaara Express -kiertueen päätöskeikka soitettiin eilen, ja kylläpä oli huikean hieno meininki Niinivaaralla! Päiväkirjasta löytyy jokunen kuva eiliseltä. Lisäksi päiväkirjaan on listattu joitain kuluneen vuoden huippuhetkiä.
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa kaikille rauhaisaa joulunaikaa ja riemukasta uutta vuotta 2008! Kiitokset tästä vuodesta, palataan asiaan ensi vuonna!
Rakkaudentäyteistä joulua ja salamoivaa uutta vuotta!
22.12.2007 (Keikkapäiväkirjat)
Lauantai 22.12.
Ravintola Kolumbus, Joensuu
Klaus Thunder & Ukkosmaineen keikkavuosi sai hienon päätöksen eilen Niinivaaralla Ravintola Kolumbuksen tiloissa. Kiitos kaikille paikalla olleille, olipahan vaan älyttömän hieno meininki!
Keikkaa on varmaan turha alkaa analysoimaan sen tarkemmin, sanottakoon vaan että vuotta tuskin olisi voinut hienommin päättää. Aikamoinen meteli lähtee täpötäydestä baarista, jossa kaikki tuntuvat osaavan biisimme sanasta sanaan ulkoa.
Tässä vielä illan settilistaa fiilisteltäväksi. Noin puolentoista tunnin mittaisen keikan aikana kuultiin varsin kattava otos vanhoja ja uusia biisejä. Erikoisuuksista mukana oli muun muassa Niinivaara Expressiltä viime metreillä poisjäänyt Saavumme Joensuuhun, jota ei ole aiemmin julkisesti esitetty. Linnut-biisin vierailijoina poikkesivat ystävämme Miihkali ja Sebastian, jotka soittivat myös illan avanneessa Karttuset-duossa.
1. 80200
2. Elektromanssi
3. Sinä + minä =1
4. Tyttöni rosmariini
5. Rakkauden vallankumous
6. Linnut
7. Riippakivi
8. Eka kerta
9. Saavumme Joensuuhun
10. Yli mutakuoppien
11. Uusi biisi
12. Nöpönenä
–
13. Beibi, nyt on jouluyö
14. Hälytys!
15. Suudelmia Suvikadulla
16. Katuvalojen välke
–
17. Yläkerran tytölle
18. Pielisjoki
–
19. Niin petaa kuin makaa
Kuvia Kolumbuksen keikalta (kuvat: Pasi Huttunen)
Lyhyt yhteenveto vuodesta 2007:
Kulunut vuosi on ollut selkeästi Ukkosmaineen historian hienoin. Tuntuu että koko vuosi on ollut yhtyeen kannalta yhtä hienojen ja ikimuistoisten tapahtumien ketjua. Tässä joitain hienoja hetkiä, jotka nyt tulevat mieleen kuluneelta vuodelta:
- Levynjulkaisu ystävänpäivänä ja sen saama hieno vastaanotto
- Vakiopaineen keikka levynjulkistamisviikolla
- Se kun ihmiset ovat kertoneet itkeneensä kuunnellessaan levyä
- Se kun ihmiset ovat kertoneet nauraneensa kuunnellessaan levyä
- Yllätyskeikka tummuvassa toukokuisessa yössä Vesitornin katolla
- Yöllinen keikanjälkeinen ajomatka Tampereelta Joensuuhun kesäkuun ensimmäisenä päivänä auringon noustessa usvaisten peltojen keskellä
- Suudelmia Suvikadulla -kappaleen esittäminen Niinivaaran lukion kevätjuhlassa
- Semifinalin keikka ja keikanjälkeiset karaoke-sessiot Vihreän maan kanssa
- Se kun Karjalan Heilin tieremonttiin liittyvän jutun otsikkona oli “Tiukkoja tilanteita Tikkamäentiellä”
- Ilosaarirockin keikka sanattomaksi vetäneen ihmismeren edessä
- Vuodenpäättäjäiset Kolumbuksessa Niinivaaralla!
Ja paljon muita hetkiä, jotka eivät nyt sattuneet mieleen.
Ukkosmaine palaa estradeille ensi vuoden alussa. Lisää ensi vuoden muista kuvioista myöhemmin.
Tämä on ollut hieno vuosi, kiitos että jaoitte sen kanssamme. Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa kaikille rauhallista joulunaikaa ja rakkaudentäyteistä vuotta 2008! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!
-Klaus ja Wilhelm
Päiväkirja ja tietoa vuoden päätöskeikasta
20.12.2007 (Uutiset)
Wilhelmin tarinointia Vanhan ylioppilastalon keikasta löytyy päiväkirjasta.
Niinivaara Express -levyyn liittyvä kiertue päättyy tänä lauantaina 22.12. juhlavasti Niinivaaralle. Keikkapaikkana on Niinivaarantien ja Suvikadun risteyksen välittömässä läheisyydessä sijaitseva Ravintola Kolumbus. Tiedossa on erikoispitkä setti, jonka aikana on luvassa yllätyksiä ja harvinaisempia kappaleita. Illan avaa Miihkali Jaatisen ja Leo Leinon muodostama Karttuset. Liput Kolumbuksen keikalle maksavat 4 euroa ja soitto alkaa kello 22:30.
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävänsä lämpimästi tervetulleeksi!
Pikkujoulukauden avajaiset
01.12.2007 (Keikkapäiväkirjat)
Lauantai 1.12.
Vanha ylioppilastalo, Helsinki
Vähiin käy ennen kuin loppuu, keikkavuosi nimittäin. Pääkaupunkiseudun keikkoja on tänä vuonna ollut miellyttävän useita, vuoden viimeinen reissu osui juhlavasti ydinkeskustaan, perinteikkään Vanhan ylioppilastalon suureen saliin. Illan juonena oli ainejärjestön bileet, joiden vetonaulaksi meidät oli kiinnitetty.
Saavuin Helsinkiin jo torstaina muiden keikkojen yhteydessä. Klausin ja minun aikataulut olivat lauantaina sen verran mutkikkaat, että oli pakko jättää soundcheck väliin. Kävin kuitenkin aamuisen levykauppakierroksen yhteydessä kasaamassa kosketinkioskini jo valmiiksi lavan reunalle toverini Sebastian Leinon ystävällisellä avustuksella.
Päivä meni muissa puuhissa, ja ilta saapui hiljaa huoahtain. Keikkamme oli määrä alkaa jo yhdeksän aikoihin. Nopea suihku Kallion majapaikassa ja sitten Sebastianin kanssa kohti keskustaa. Tarkoitus oli pyörähtää siskon tupaantuliaisissa ennen Vanhalle siirtymistä.
Löysimme tupareihin, jonne saapui tovin kuluttua myös Klaus. Hetken aikaa ehti jutella keikkaa edeltävän hermostuksen vallassa tuttujen ja tuntemattomien seurassa, kunnes oli aika siirtyä keikkapaikalle.
Tervehdimme järjestäjät ja siirryimme takahuoneeseen, joka sijaitsi niin monen mutkan takana, että Spinal Tap -henkinen keikanaloittamiseksyminen olisi ollut hyvin todennäköinen ilman opastekylttejä. Yhytimme tekniikan edustajat, joille annoimme intronauha-cd:n sekä lyhyen ohjeistuksen siitä, miltä homman tulisi kuulostaa.
Viimeistelimme takahuoneessa settilistan ja siirryimme lavan läheisyyteen odottelemaan edeltävän esityksen loppumista. Esityksen loputtua siirsin nopeasti valmiiksi pystytetyt kamani lavan edustalle. Nopea linjojen tarkastus, jonka aikana myös lavasoundi säädettiin kohdalleen ja sitten odottelemaan keikkaa lavan sivustalle.
Juontajat kävivät spiikkaamassa meidät lavalle, ja kohta intronauhan junakuulutukset jo kaikuivatkin isossa salissa.
Lavan edusta näytti kohtalaisen hyvin miehitetyltä, ja hienosti tuntuivat ihmiset osaavan varsinkin uuden levyn kappaleet. Oma soitto kulki hyvin varsinkin ensimmäisten biisien aikana ja muistin ilokseni edelleen Screamin keikalla lanseeraamiani uusia soundeja. Jossain vaiheessa onnistuin tosin sekoilemaan kunnolla joissain hyvinkin tutuissa kappaleissa. Lavasoundikin kääntyi jossain vaiheessa kummallisen epäselväksi.
Yhtä kaikki, selkeästi plussan puolelle meni tämäkin keikka. Yleisö oli mukana erittäin hyvin, ja saimme epäilemättä aika paljon uusiakin ystäviä musiikillemme. Tällaista voi päätellä ainakin siitä, että levyjämme oli myyty keikan jälkeen lipputiskiltä varsin mukavasti.
Varsinaisen setin jälkeen huomasimme, että soittoaikaa olikin vielä kosolti, koska olimme onnistuneet aloittamaan keikan niin hyvissä ajoin. Näin ollen encoreille oli hyvin tilaa. Joulun alla oli tietenkin pakko soittaa harvemmin kuultu joulubiisimme Beibi, nyt on jouluyö. Sen lisäksi intouduttiin versioimaan taas pitkästä aikaa Aikakonetta. Keikka päättyi herkästi Pielisjoen myötä.
Keikan jälkeen lyhyt hengähtäminen takahuoneessa, ja yhyttämään salin puolelle keikkaa katsomaan tulleita ystäviä. Ystävien kanssa ilta vierähtikin rattoisasti järjestäjän organisoimilla jatkoilla Uuden ylioppilastalon tiloissa.
Mukava reissu oli jälleen kerran, kiitokset kaikille läsnä olleille! Nyt odottelemaan innolla tämän viikonlopun vuoden päättäjäiskeikkaa, nähdään siellä!
-Wilhelm