Salamablogi

8. luukku

08.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tänään joulukalenterin luukussa palataan ajassa kolme ja puoli vuotta taaksepäin. Tuolloin esiinnyimme Joensuussa Karjalantalon kellarilla (nykyisin samassa paikassa toimii Kerubi), ja annoimme ennen keikkaa haastattelun Ilosaarirockin NettiTV:lle.

Haastattelun aikana elettiin toukokuuta 2010, Oletteko te tosissanne? oli juuri ilmestynyt ja noussut yllätykseksemme myöskin myyntilistoille: listasijoitukseen viitataan heti haastattelun alussa.

Hauska yksityiskohta haastattelussa on se, että olimme juuri ennen haastattelua käyneet Uljas-lehden kuvattavana ja olimme sen tähden pukeutuneina keikka-asuihin, vaikka keikkaan oli aika vielä tuntikausia. Haastatteluun tulee hauska kontrasti, kun annamme melkoisen rauhallisia ja asiallisia lausuntoja komeljanttaripuvuissamme.

-Wilhelm

7. luukku

07.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tämän päivän luukussa palataan jälleen kesään 2011. Tuolloin soitimme Ilosaarirock-viikon lauantaina heti katujuna-ajelumme jälkeen keikan Joensuun torilla. Keikka alkoi jo kahdentoista aikaan aamupäivästä, mutta torille oli kertynyt aikaisehkosta soittoajasta huolimatta mukava väkimäärä.

Keikka oli erittäin mainio ja lämmintunnelmainen. Kaiken kruunasi se, että koko aamun jatkunut tihkusade loppui keikkamme aikana ja aurinko tuli esiin. Vaatimattomina diskotähtinä otimme tästä tietenkin kunnian itsellemme, kuten videon alusta voi huomata.

Hauska yksityiskohta tässä kuuntelijamme kuvaamassa Nöpönenä-tulkinnassa on muuten se, että videossa vilahtavat molemmat levynkansiimme kuvia ottaneet luottovalokuvaajamme: kohdassa 0:56 näkyy Salamasiskot, salamaveljet -levystä eteenpäin kaikkiin levynkansiimme kuvia ottaneen Tomi Palsan takaraivo, kohdassa 1:49 ruudun oikeassa reunassa puolestaan välähtää Niinivaarantie 19 ja Niinivaara Express -levyjen kansiin kuvia ottaneen Pasi Huttusen sivuprofiili.

-Wilhelm

6. luukku

06.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tämän päivän joulukalenteriluukusta paljastuu pieni digitaalinen lahja itsenäisyyspäivän kunniaksi. Kyseessä on harvinaisempi kappaleemme nimeltä Herhiläinen, joka on ladattavissa alta MP3-tiedostona.

Teimme Herhiläinen-biisin Levykauppa Äxän tyyppien pyynnöstä heidän itsenäisyyspäivänä 2010 ilmestyneelle Rottasanomat esittelee: 20 Suomen suosikkia -kokoelmalevylleen. Kyseistä cd-levyä (jonka linjana oli täysi linjattomuus) jaettiin tuolloin ilmaiseksi Levykauppa Äxän asiakkaille.

Kappale on ollut osana joulukalenteriamme aiemminkin, jouluna 2011 tein siitä nimittäin simppelin musiikkivideon Tomi Palsan ottamien kuvien pohjalta: videon voi katsoa täältä.

Kappale on nyt myöhemminkin kuunneltuna varsin hauska, biisin tekeminen oli hauska pieni projekti. Oli mielenkiintoinen haaste, että laulua tehdessä oli kokoelmalevyn puolesta valmiina tietyt löyhät raamit, eli itsenäisyyspäivä. Kuittasimme itsenäisyysteeman siten, että kappaleen kertoja eroaa äksyilevästä tytöstä ja ilmoittaa tälle olevansa itsenäinen. Suomiteemaakin saatiin mukaan, biisi alkaa synakitaralla soitetulla Finlandia-viittauksella ja tekstissä mainitaan Seppo Räty. Hyvät rakennuspalikat siis.

Voit ladata kappaleen omalle koneellesi alta olevasta linkistä:
Ukkosmaine: Herhiläinen (MP3, 5,5 Mt)

Ukkosmaine toivottaa rauhallista itsenäisyyspäivää!

-Wilhelm

5. luukku

05.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tänään joulukalenterin luukusta paljastuu lainakappale, joka on ollut mukana ohjelmistossamme syksystä 2012 lähtien.

Emme ole juurikaan soittaneet covereita sitten alkuaikojemme, jolloin setissä oli säännöllisesti mukana Aikakoneen Odota ja toisinaan myös pätkä Movetronin Romeo ja Julia -biisiä.

Idea videolla kuultavaan lainakappaleeseen syntyi alun perin jo syksyllä 2009. Työstimme tuolloin kappaleita Oletteko te tosissanne? -levylle. Jonkun session tauolla jompikumpi sai idean siitä, että Aquan Barbie Girl pitäisi ehdottomasti kääntää suomeksi. Teimme jo tuolloin ensimmäisen säkeistön sekä osan kertosäkeestä. Ehdottomasti eniten huvitti ”Come on Barbie, let’s go party” -kohdan kääntäminen muotoon ”En oo mikkään turha jätkä”. Idea unohtui kuitenkin omien biisiemme alle vuosiksi.

Syyskuun lopulla 2012 äänitimme Klausin luona Pallosalama-levyä. Seuraavalla viikolla meillä oli kalenterissa Kerubin keikka. Olimme soittaneet Joensuussa vuoden 2012 aikana jo useamman keikan ja kaipasimme settiin vaihtelua. Treenasimme pari uuden levyn biisiä ja aloimme miettiä, että löytyisikö lisäksi jotain spesiaalia. Barbie Girl tuli mieleen ja innostuimme yhdessä ideasta. Klaus löysi koneeltaan syksyllä 2009 aloitetun käännösluonnoksen, jonka pohjalta aloimme työstää tekstiä valmiiksi. Saimme käännöksen valmiiksi vielä saman illan aivomyrskyn aikana ja olimme tyytyväisiä. Seuraavalla viikolla biisi sai ensiesityksensä Kerubissa. Kyseiseltä keikalta on myös oheinen video.

-Wilhelm

4. luukku

04.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tämänpäiväisessä joulukalenterin luukussa palataan päivälleen vuoden taakse, jolloin vietin 30-vuotissynttäreitäni. Juhlat olivat Kerubissa, soitimme illalla keikan yhdessä Eläimen kanssa.

Syntymäpäivä oli ikimuistoinen ja sisälsi paljon huikeita musiikillisia yllätyksiä. Aamukahvia juodessani ja Facebook-onnitteluja selatessani huomasin Rutgers-yhtyeen tehneen minulle Geburtstag des Villes -laulun ja linkanneen sen YouTubeen: videon voi katsoa täältä. Ensi kerran videon katsottuani annoin sille tajuamattani aplodit yksin pöydän ääressä. Erityisesti solisti-Matin tanssiliikkeet tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Myöhemmin, kun teimme iltapäivästä Kerubilla soundcheckiä, marssi sisään yllättäen ystäväni Laura Vuorjoki-Elo kahdeksanhenkisen saattueen kanssa. Minut istutettiin lavan reunalle ja sain kuullakseni Lauran tekemän a cappella -sovituksen itselleni hyvin tutusta laulusta. Olin melkoisen otettu. Esitys on kuultavissa alla olevasta videosta.

-Wilhelm

3. luukku

03.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tämänpäiväisessä joulukalenteriluukussa kurkataan kuuntelijamme kuvaama Hälytys!-biisin tulkinta reilun puolentoista vuoden takaa.

Keväällä 2012 pääsimme ensimmäistä kertaa korkkaamaan vuoden 2011 alussa uudet tilat saaneen Kerubin lavan. Tuo huhtikuussa soittamamme keikka oli huikea, yleisöä oli paikalla mahtavan paljon ja tunnelma katossa heti alusta lähtien.

Videon alussa nähdään maineikas ”rokkitemppuni”. Veuhkuissani olen näköjään sitä pohjustaessani onnistunut painamaan temponappia ylimääräisen kerran: kappale etenee sen verran ripeään tahtiin, että Klaus repeää nauramaan ensimmäisessä säkeistössä vauhdikkaalle otteelle.

-Wilhelm

2. luukku

02.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tämän päivän luukussa palaamme kuuntelijamme kuvaaman videon myötä kesään 2011. Tuona kesänä pidimme Ilosaarirock-viikon lauantaiaamuna huiman suosituksi osoittautuneen katujuna-ajelun, jonka jälkeen soitimme mainion keikan Joensuun torilla.

Festivaalialueelle ei ollut sovittu keikkaa, mutta kun kävimme myöhemmin lauantaina asioimassa Levykauppa Äxän alueella olleessa bussissa, kysäisi Äxässä työskentelevä ystävämme Olli olisimmeko tahtoneet tulla soittamaan bussille lyhyen akustisen keikan seuraavana päivänä. Olimme joka tapauksessa festivaaleilla, joten se kävi meille hyvin. Ilmoitimme spontaanista keikastamme Facebook-sivuillamme sunnuntaiaamupäivästä. Sana levisi yllättävän nopeasti, ja paikalle saapui yleisöä jopa tungokseksi asti.

Oheisessa videossa kuullaan lyhyen settimme viimeinen kappale, Katuvalojen välke.

-Wilhelm

Ukkosmaineen joulukalenteri avautuu!

01.12.2013 (Uutiset)

Edelleen keikkatauolla oleva Ukkosmaine avaa tänään joulukuun ensimmäisenä päivänä perinteisen joulukalenterinsa! Tästä eteenpäin sivuille aukeaa jouluaattoon asti päivittäin uusi luukku, josta paljastuu jotain yhtyeeseen liittyvää pientä mukavaa. Luukut pääsee avaamaan Salama-blogista.

Ukkosmaine toivottaa kaikille mukavaa joulun odotusta!

1. luukku

(Sekalaista, Joulukalenteri)

Mainiota joulukuun alkua ja tervetuloa Ukkosmaineen joulukalenterin pariin! Kuten aiempinakin jouluina, täällä aukeaa päivittäin jotain yhtyeeseen liittyvää pientä mukavaa aina jouluaattoon asti.

Ensimmäisestä luukusta paljastuu kuuntelijamme kuvaama video tämän vuoden kesältä. Soitimme kesäkuun alkupuolella Helsingissä Senaatintorilla keikan Ilolla Pohjois-Karjalaan -maakuntavierailun yhteydessä. Keikalla kävi vierailemassa pitkästä aikaa myös Pyyhe kenttään…not! -videossa esiintyneen Salamasiskot-tanssiryhmän edustajia: keltahousuinen tanssija on Noora ja pinkkihousuinen Hilppa. Hilppa myöskin vastasi tanssikoreografiasta. Videolla kuultava 80200 oli settimme viimeinen biisi.

Senaatintorin keikka oli erinomainen, vaikkakin samana päivänä pääkaupunkiseudulla ollut kaatosade karsi harmillisesti yleisöä. Meidänkin keikkamme aikana tihuutti vielä vähän, mutta uskollisimmat kuuntelijat olivat paikalla siitä huolimatta.

Kerrottakoon tähän vielä pieni keikkaan liittyvä anekdootti. Meidän jälkeemme samalla lavalla soitti illan pääesiintyjä, Ismo Alanko. Samalla kun Ismon kamoja roudattiin lavalle, olimme lavan takana olleessa takahuoneteltassa syömässä. Klaus meni syötyään viemään kertakäyttölautasta lavalle vievän rampin vieressä olleeseen roskikseen. Roskiksen kantta ei kuitenkaan saanut auki, sillä sen päällä oli oluttölkki ja vesipulloja. Klaus kuvitteli, että minä olin varastoinut juomani kannen päälle ja aloitti leikkimielisen mutta suhteellisen kovaäänisen noitumisen: ”ja taas on jätetty pullot just siihen mihin sattuu huvittamaan, ei yhtään ajatella yhteisiä asioita, kuka idiootti tekee tuollaista”.

Klausin noituessa taiteilija Alanko kiirehti rampin yläosasta nolonnäköisenä hakemaan roskiksen päälle jättämänsä juomat: ”anteeksi kamalasti, en mä yhtään ajatellut”.

-Wilhelm

Kolmen keikan päivä

28.10.2013 (Keikkapäiväkirjat)

Lauantai 19.10.
Bommari, Tampere
Areena, Joensuu
Sun Ahonlaita, Liperi

Keikkatauko on vähän kuin karkkilakko. Se otetaan tosissaan, mutta välistä repsahdetaan ja sitten syödään erilaisia värikkäitä makeisia kuin viimeistä päivää. Niinpä meidänkin syksyn keikkataukomme katkesi hetkeksi oikein rytinällä, kun ohjelmassa oli saman päivän aikana kolme keikkaa kolmella eri paikkakunnalla. Hulluutta on monenlaista.

Päätimme tosiaan kesän aikana oikeastaan ensimmäistä kertaa yhtyeemme historiassa pitää kunnolla pidemmän keikkatauon. Ratkaisussa ei ollut mitään dramatiikkaa, totesimme vaan että pieni irtiotto voisi tehdä hyvää. Jo nyt vajaan parin kuukauden perusteella voi sanoa, että ratkaisu on ollut erityisen hyödyllinen monellakin tavalla.

Tiedossa oli jo kesällä päätöstä tehdessä, että tauko tulee katkeamaan yhden päivän ajaksi. Tampereen ja Liperin keikat oli sovittu jo ennen päätöksen tekemistä emmekä halunneet alkaa perumaan niitä. Kummatkin keikat olivat kuitenkin yksityistilaisuuksia, eivät avoimia, joten ajattelimme että teemme ne vähin äänin ja ilmoitus julkisten keikkojen tauosta pätee niistä huolimatta.

No. Syyskuun loppupuolella Piiparisen Asko Kerubilta lähestyi ja kyseli kiinnostaisiko lämmitellä PMMP:tä heidän jäähyväiskiertueensa Joensuu Areenan keikalla. Päivämäärä oli sama kuin päivä, jolle kaksi yksityiskeikkaa oli aiemmin sovittu. Toiseksi lämppäriksi oli kuulemma jo sovittu Juki Records -tallikaverimme Eläin.

Toisin sanottuna käsittämättömän hieno kombinaatio. Kiinnostusta olisi ollut, mutta kun nyt päätös keikkatauosta oli tehty niin vastasin, että emme ole valitettavasti saatavilla. Täytyy sanoa, ettei asian ilmoittaminen ollut ihan helppoa. Järkeilin kuitenkin, että kun päätös on tehty niin pidetään siitä sitten kiinni.

Seuraavina viikkoina sain sosiaalisessa mediassa paljon muistutuksia ja hehkutusta PMMP:n tulevasta keikasta. Kaikki tuntuivat iskulta palleaan. Olisimme voineet olla mukana tuossa, äh! Olisiko pitänyt kuitenkin suostua? Lohduttauduin laskeskelemalla, että emme kuitenkaan olisi ehtineet Tampereen iltapäiväkeikalta ajoissa.

Asko oli onneksemme sinnikäs ja myös ilmeisen huono-onninen lämppärin hankkimisessa. Keikkaa edeltävän viikon tiistaina hän soitti uudelleen: ”ettekö työ nyt kuitenkin ois päässeet, kun en mie löydä tähän mitään toista niin hyvin sopivaa?”. Lupasin selvittää asian piakkoin. Soitin Klausille, joka myös myöntyi siihen että ehkäpä voidaan noin hyvästä syystä rikkoa tauko.

Ainoana huolena oli siis se, ehdimmekö Tampereelta Joensuuhun. Soitin Tampereen keikan järjestäjälle, selitin tilanteen ja kysyin olisiko mitenkään mahdollista aikaistaa soittoamme. Onneksemme hän suostui aikaistamaan soittoa tunnilla. Siirtymä oli siis mahdollinen paperilla, vaikka tulisikin tiukkaa. Soitin Askolle ja ilmoitin, että homma saadaan onnistumaan. Innostuin, vaikka samalla alkoikin hermostuttaa melkoisesti. Nyt täytyisi suunnitella kaikki etukäteen mahdollisimman tarkkaan. Saimme onneksemme houkuteltua mukaan kaverimme Karin kuskiksi. Olisi ollut vähän turhan raskasta soittaa päivässä kolme keikkaa ja sen lisäksi vielä ajaa noin 700 kilometriä.

Tulin keikkaa edeltävänä päivänä aamulautalla Helsinkiin. Klausin luokse, kahvit tippumaan ja bänditreenit pystyyn. Oli hyvä ottaa vähän tuntumaa biiseihin parin kuukauden tauon jälkeen. Sen verran niitä on kuitenkin näköjään tullut soitettua, ettei suurempia ongelmia ilmennyt. Loppuilta vapaata hengailua ja nukkumaan Klausin sohvalle puolenyön tienoilla.

Herätyskello soi lauantaiaamuna ennen seitsemää. Ulkona oli vielä pimeää. Suihkuun, pari kuppia kahvia ja sitten olikin jo aika lähteä liikkeelle, Tampereella piti olla tekemässä soundcheckiä kymmeneltä. Kari tuli kyytiin Siilitien metroasemalta ja siirtyi puikkoihin. Heti aluksi automekaanikkona työskentelevä Kari huomautti, että laina-automme talvirenkaat vaikuttavat nähneen jo parhaat päivänsä. Ja tosiaan, pito vaikutti heikolta jäisellä tiellä. No, lisäjännitystä matkaan, se on aina tarpeen.

Saavuimme Tampereelle aikataulun mukaisesti, mutta miksaajan ajo-ohjeet viivästyttivät keikkapaikalle pääsyä puolella tunnilla. Jostain syystä hän ohjeisti meidät kadulle, jolla oli kyllä samankuuloinen nimi kuin keikkapaikan osoitteella mutta todellisuudessa se sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Lopulta löysimme perille ja ajoimme auton ramppia pitkin keikkapaikkana toimivaan vanhaan väestönsuojaan kymmenisen metriä maan alle. Eksoottista.

Miksaaja osoittautui kartanlukutaidoistaan huolimatta asialliseksi ja asiansa osaavaksi tyypiksi, ja saimme soundcheckin tehtyä ennen kuin yleisö alkoi valua paikalle. Pystytimme valmiiksi paitamyyntipisteen ja aloimme odotella parin tunnin päästä alkavaa keikkaa. Tapahtuman luonteena oli Tampereen Teknillisen yliopiston yliopistokunnan vuosijuhlien jälkeinen brunssi. Olemme soittaneet vastaavanlaisissa tilaisuuksissa toisaalla aiemminkin ja niissä on kyllä ollut hyvä meininki. On kiitollista esiintyä edellisiltana juhlineille ihmisille, jotka saavat dagen efter -ruokaa ja elämän hiljalleen voittaessa lavalle astelee mahtavaa positiivista energiaa hehkuva bändi. Siis me.

Keikkaa odotellessa tuli mieleen, että olisipa kiva jos ehtisi syömään kevyesti ennen esiintymistä, koska keikan jälkeen lähtö pitäisi tehdä äärimmäisen nopeasti jotta ehdimme Joensuuhun ajoissa. Siellä keikka alkaisi 20:45. Menimme Klausin kanssa kyselemään ruokaa. Ruokatiskin takana oli nuori mies, joka totesi että on vaan töissä eikä oikein tiedä mitään. Bongasin liedellä kattilan, joka näytti olevan täynnä jotain höyryävää keittoa. Väristä päätellen bataattikeittoa, oikein herkullisen näköistä. Kysyin voisimmeko ravita itseämme sillä ja nuori mies antoi luvan.

Ehdin lapioida pahvilautaselle kelpo annoksen ruokaa ja etsin jo tyytyväisenä lusikkaa, kun takavasemmalta paikalle lipui vihainen kokin essuun pukeutunut mies. Hän nappasi lautasen kädestäni ja totesi äkäisesti: ”ei se ole mitään keittoa, se on sulatettua cheddar-juustoa”.

Sataprosenttinen juustokeitto jäi testaamatta. Lohduttauduin kahvilla ja maissilastuilla.

Sovitun aloitusajan (klo 13) lähestyessä kävimme iskemässä lavan takana keikkavaatteet päälle ja siirryimme lavan edustalle paitakojun ääreen odottelemaan keikan alkua. Sovittuun aikaan miksaaja laittoi intronauhan soimaan. Halaus, ja sitten lavalle aloittamaan keikka Pallosalamalla.

Lavasoundi tuotti ongelmia alussa, kuuntelua piti pyytää muokkaamaan pariinkin otteeseen. Keikan aikana läsnä oli jokin kummallinen humina, jota ei kuulunut soundcheckissä. Yritimme silti luovia, ja onnistuimmekin varsin hyvin: jos meillä olikin paikoin vaikeuksia, niin kovinkaan paljon siitä tuskin välittyi yleisöön.

Yleisö oli koko ajan hyvin mukana, loppukeikasta väkeä valui pöydistä lavan eteen koko ajan enemmän. Salamaponi näytti olevan hitti, sillä sen aikana lavanedustalle tuli jo tungosta.

Keikka päättyi hikisissä ja onnellisissa merkeissä. Yhä äänekkäämmäksi käynyt yleisö vaati lisänumeroita. Esitimme ensimmäisenä encorena viime vuoden lopusta asti keikkasetissä olleen käännösbiisimme, eli Action Manin (alkuperäisteos Aquan Barbie Girl). Se upposikin kuin lusikka sulaan cheddariin. Yleisö vaati vielä lisää ja soitimme Yli mutakuoppien -klassikkomme. Sitten keikka oli ohi, ja oli aika nopean siirtymän. Klaus siirtyi paitatiskille myymään, minä pakkasin kamani ja roudasimme ne Karin kanssa rivakasti autoon. Auto liikkui kohti Joensuuta melko tarkalleen puoli tuntia keikan päättymisen jälkeen. Nautimme autossa Klausin kanssa herkkulounaan: brunssilta napattuja paputacoja, nachoja ja salsaa.

Ajokeli oli paikoin hyvinkin haastava, lunta tuli ja tienpenkkaan näytti ajaneen paljon autoja. Onneksi kuskimme oli hyvä ja saatoimme levollisin mielin jopa vähän torkkua autossa. Joensuuhun saavuimme puoli kahdeksan maissa, keikkaan oli aikaa vähän reilu tunti. Alkoi välittömästi jännittää.

Areenalle saapuessamme Eläin oli aloittanut juuri settinsä. Kannoimme kamat valmiiksi lavan viereen ja veimme paidat ja levyt valmiiksi pystytetylle myyntipisteelle. Sitten suuntasimme etsimään takahuoneen. Nappasin takahuoneesta mukaani voileivän ja kävin kuuntelemassa Eläintä parin biisin ajan. Hyvältä kuulosti.

Pian olikin jo aika siirtyä valmiuteen, vaihtoaikaa oli puoli tuntia. Tervehdimme Eläimet heidän lopeteltuaan keikkansa ja siirsimme omat kamamme lavalla. Miksaajana oli Kerubilta tuttu Sauli, monitorimiksaaja puolestaan oli tuttu mies Henry’s Pubista. Olimme hyvissä käsissä. Linjacheck oli nopeasti tehty. Sitten takahuoneeseen vaihtamaan vaatteet, aikaa keikkaan oli viisi minuuttia.

Siirryimme odottelemaan keikkaa lavan sivuun, jännitti melkoisesti ja väsymys toi vielä oman lisänsä palettiin. Kellon ollessa pykälässä kävi juontajana ollut Härkösen Ville spiikkaamassa meidät lavalle, ja sen jälkeen Sauli iski tutun intronauhan soimaan. Nopea halaus ja lavalle. Avausbiisinä oli 80200.

Keikka oli silkkaa juhlaa. Yleisöä oli paikalla reilusti, kaikki tietenkin paikalla PMMP:n takia, mutta aplodeista ja biiseihin osallistumisesta päätellen paikalla oli paljon ihmisiä joille meidänkin musiikkimme oli tuttua. Epäilemättä myös paljon tuoreita kasvoja. Lavasoundi oli erinomaisen selkeä, mikä teki omasta olosta vapautuneen. Setissä oli paljon keytarilla soitettavia biisejä, joten pääsin myös irtautumaan sopivasti kosketinkioskini ääreltä.

Eläimen Laura kävi vierailemassa Niin sen pitikin mennä -biisissä stemmalaulajana. Lavalta poistuessaan Laura onnistui lähtöhalauksen yhteydessä pukkaamaan päällään leukaani niin että hampaat loksahtivat napakasti yhteen. Onneksi ei ollut kieli välissä.

Soittoajaksemme oli sovittu kolme varttia, joten keikka oli tavallista lyhyempi. Viimeisenä biisinä soittamamme Ekan kerran jälkeen kumarsimme yleisölle ja toivotimme heille mukavaa iltaa PMMP:n kanssa. Erinomainen veto, kannatti rikkoa keikkatauko!

Keikan jälkeen ei jaksanut vaihtaa keikkavaatteita pois, sillä seuraava keikka oli alkava jo reilun tunnin päästä. Hetki hengailua paitakioskilla tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja sitten kamat autoon. Ehdimme seurata PMMP:n keikkaa lavan vierestä muutaman biisin ajan ennen poistumistamme. Harmi, olisi ollut kiva nähdä keikka kokonaan, mutta toisaalta bändin kesän 2013 Ilosaarirockin huikealta keikalta jäi niin hyvät muistot, että ehkä se riitti henkilökohtaisiksi jäähyväisiksi bändille. Bändi jäi soittamaan Joutsenia, kun poistuimme Areenalta.

Sitten auto takaisin Kuopiontielle ja suunta kohti Liperiä. Löysimme ajo-ohjeen mukaisesti valaisemattomalle pikkutielle, jonka päästä löytyi vanha kyläkoulu, joka on nykyisin kommuunikäytössä. Astelimme sisälle ja tervehdimme juhlia järjestävät synttärisankarit. Paikalla oli parinkymmenen hengen juhlayleisö, joille meidän oli määrä soittaa akustinen keikka. Viritin kitaran ja astelimme tilavaan olohuoneeseen aloittamaan keikan.

Pitkän päivän rasitus tuntui kyllä kehossa, mutta se ei häirinnyt kuin ainoastaan kaikkein korkeimmalta menevissä stemmalauluissa. Soitimme kolmen vartin energisen keikan, jonka päätteeksi vaihdoin kitaraa ja suoritin toiselle synttärisankarille lahjaksi hankitun akustisen kitaran sisäänajon Yli mutakuoppien -biisillä. Sankari oli melko onnellisen näköinen, kun sai biisin päätteeksi yllätyksekseen kuulla kitaran olevan hänelle.

Päivän viimeinen keikka oli erinomainen. Hauska kontrasti edelliseen: tuhatpäisen areenayleisön edestä parinkymmenen hengen eteen olohuoneen keskelle. Molemmat keikkamuodot ovat miellyttäviä, olen ylpeä siitä että bändimme osaa ottaa yleisönsä monenlaisissa miljöissä.

Keikan jälkeen hetki hengailua Liperissä ja samalla päivän pitkään kaivattu ensimmäinen oikea ateria. Sitten yön selkään ja Joensuuhun.

Suurkiitos kaikille päivän keikoilla olleille, oli mahtavaa! Nyt jatkamme keikkataukoamme ja palaamme ensi vuonna yhtyeemme kymmenvuotisjuhlien merkeissä. Voikaa hyvin!

-Wilhelm