Provinssi-muistelmat ja pari haastattelua
27.06.2006 (Uutiset)
Taannoisesta Provinssirockin keikasta löytyy kuvareportaasi päiväkirja-sivulta. Päiväkirjaan on lisätty myös muutama kuva toukokuun Jyväskylän keikoilta.
Klaus Thunder & Ukkosmaine on ollut viime aikoina esillä myös mediassa. Provinssirockin yhteydessä tehtyyn Sanomalehti Ilkan haastatteluun pääsee klikkaamalla tästä. Noise.fin tuore haastattelu puolestaan löytyy klikkaamalla tästä.
Kesä on kukkeimmillaan! Älä siis nyhjötä tietokoneen ääressä, vaan suuntaa ennemmin vaikka pyöräretkelle tai uimaan! Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa kaikille ystävilleen onnekasta rakkauden kesää 2006!
Ukkosmaine + Provinssi =1
16.06.2006 (Keikkapäiväkirjat)
Perjantai 16.6.2006
Provinssirock, Seinäjoki
Kesäkautta olisi tuskin hienommin voinut avata: takana oli viikon verran kesälomaa ja piristävää joutilaisuutta, edessä kesäkuun paras festivaali ja ystäväparin häät samana viikonloppuna. Tunnelmat olivat siis korkealla, kun astelin perjantaiaamuna keikkabussiin, joka kuljetti myös Popmuusikoiden järjestämälle Provinssimatkalle ilmoittautuneita festivaalivieraita.
Reilun kahdeksan tunnin bussimatka taittui yllättävän kivuttomasti tuttavien kanssa rupatellessa ja kiireettömästä olosta nauttiessa. Majapaikkana toimineen Steiner-koulun eteen päästyäni nakkasin koskettimen ja muut tavarat sisälle ja lähdin yhyttämään Helsingistä saapunutta Klausia festivaalialueelta. Jälleennäkeminen oli riemukas, ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa edellispäivänä sovittuun Sanomalehti Ilkan haastatteluun. Voit lukea jutun klikkaamalla tästä.
Haastattelun jälkeen ehdimme vielä vilkaisemaan hieman Stam1naa ja hakemaan bäkkärin virkaa toimittaneelta asuntovaunulta iltaevästä ennen kuin koppi sulkeutui. Sitten olikin jo aika siirtyä tositoimiin. Soundcheck sujui totuttuun tapaan: lyhyesti ja tehokkaasti.
Keikkaa ennen huomasin perhosten kapuavan pitkästä aikaa vatsanpohjalle. Seurasimme pukuhuonetilasta käsin lavanedustan täyttymistä, ja tiedostimme että keikkaa ei tarvitse soittaa ihan keskenämme.
Sovittuun aikaan lavalle ja En voi unohtaa käyntiin. Yleisö villiintyi täysin jo ensitahdeista, ja kun nakkasimme heti toisena biisinä Katuvalojen välkkeen, olivat alkukesän parhaat bileet täydessä vauhdissa.
Ukkosmaine dominoi Provinssirockin Moulin Rouge -lavaa.
Klaus vietteli jälleen yleisön elastisuudellaan ja mahtipontisella olemuksellaan. Riippakiven aikana yleisö muodosti meille ringin, johon pääsimme suorittamaan nopeatahtista punnerruskisaa. Ihan juhlameininkiä alusta loppuun. Ainoa pieni huoli pääsi syntymään hiekkakentästä, joka pöllysi lavalle asti melko voimakkaasti yleisön tanssiessa. Hiekkaa kulkeutui koskettimeeni, ja yhdessä vaiheessa filli-painike jäi pohjaan. Klaus vähän vilkuili olkansa yli, kun koskettimesta alkoi kuulua holtitonta räiskimistä. Naurun tahdittamana tilanne saatiin kuitenkin hallintaan.
Wilhelm lietsoo yleisöä.
Keikan jälkeen roudasimme kamat takaisin Steiner-koululle, ja palasimme festarialueelle. Lyhyt pistäytyminen Vip-ravintolassa riitti, kyllä oikea festaritunnelma löytyy alueelta, ei bäkkäriltä. Tosin Vip-telttavisiitti kannatti sikäli, että PMMP:n Paula ja Mira suostuivat laatimaan ystävilleni hulppean hääkortin. Kiitokset vielä siitä!
Illasta muodostui täydellinen The Arkin keikalla. Klaushan on diggaillut bändiä kovasti jo pitkän aikaa, mutta itse en ole koskaan vaivautunut perehtymään kyseiseen yhtyeeseen. Ola Salon lavakarisman edessä ei kuitenkaan voinut kuin nöyrtyä, ja laulaa mukana biisejä joita ei ole koskaan aiemmin kuullut. Juuri noin yleisö pitää ottaa: hellästi, mutta varmaotteisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kymmenen pistettä!
Seuraavana aamuna kello herättikin sitten noin 6:30 muutaman tunnin yöunien jälkeen. Nopea suihku, juna-asemalle ja Kajaania kohti. Kolmen junanvaihdon ja seitsemän tunnin matkustamisen jälkeen pääsin perille, eikä Strapping Young Ladin missaaminen harmittanut yhtään, kun pääsi viettämään kaunista hääjuhlaa Eino Leinon asuinseuduille. Onnea vielä hääparille, ja erityiskiitokset Karan jäbille siitä, että huolehtivat kosketinsoittimeni turvallisesti takaisin Joensuuhun.
-Wilhelm
Päiväkirjaa ja kesäkeikkoja
17.05.2006 (Uutiset)
Päiväkirjasta löytyy Wilhelmin muistelmia taannoisesta Jyväskylän vierailusta. Lisäksi Keikkakalenteriin on lisätty pari festarikeikkaa. Tulevana kesänä Klaus Thunder & Ukkosmaine vavisuttaa kansaa muun muassa Seinäjoen Provinssirockissa.
Musiikki-sivulle on puolestaaan lisätty mp3-tiedosto Pielisjoki-ep:n Hälytys!- avauskappaleesta. Jos et ole vielä hankkinut mainiota ep-levyä, voit vakuuttua sen ylivertaisuudesta kuuntelemalla kappaleen.
Ukkosmaine toivottaa kaikille ystävilleen rakkaudentäyteistä kesän odotusta! Pian edessä ovat romanttiset kuutamouinnit ja muut kesään liittyvät kauniit asiat.
Isku Keski-Suomeen
06.05.2006 (Keikkapäiväkirjat)
Perjantai 5.5.2006
Vakiopaine, Jyväskylä
Toukokuun alussa oli luvassa pieni Jyväskylän kiertue Ukkosmaineen matkassa. Keikkakunnon vetreyttämisen lisäksi parasta reissussa oli se, että saimme rakkaan yhtyetoverimme Rutgersin mukaan matkaan. Juki Records -levymerkin (jolle myös Ukkosmaine levyttää) tuorein kiinnitys on niittänyt paljon mainetta viimesyksyisellä Hier Kommen die Rutgers! -äänitteellään.
Perjantaiaamupäiväni meni toisen yhtyeeni aktiviteettien merkeissä. Tarkoituksena oli lähteä Rutgers-yhtyeen Matin kanssa ajelemaan Jyväskylään jo hyvissä ajoin, mutta allekirjoittaneen aikataulut pettivät pahemman kerran. Matkaan taidettiin päästä joskus viiden tienoilla.
Saimme soviteltua pieneen keikka-autoomme molempien bändien backlinet (toisin sanottuna kosketinsoittimeni, sekä Rutgersin akustisen kitaran). Klaus ja Rutgersin Tatu tulivat onneksi omilla kyydeillään, muuten olisi tullut ahdasta.
Matka sujui rivakasti ilman turhia pysäyksiä. Matti kuunteli matkalla muistinsa virkistykseksi Rutgersin levyn läpi. Levysoittimessa pyörähti myös Marzi Nymanin soololevy sekä Jukka Poika & Jenkkarekan uusi levy Apajilla. Kävimme Matin kanssa myös syväluotaavia keskusteluja yhteisestä 24-suosikkisarjastamme.
Saavuimme Jyväskylään joskus kahdeksan aikoihin. Klaus oli jo odottelemassa Vakiopaineessa, ja pääsimme tekemään soundcheckiä saman tien. Ensin kävimme kuitenkin Vakiopaineen alakerrassa treenaamassa settimme läpi. Ukkosmaineen tehokkaista bänditreeneistä voisi moni ottaa oppia.
Rutgersien setti alkoi joskus kymmenen tienoilla. Kylläpä oli taas mukava nähdä pitkästä aikaa yhtyeen keikkakunto. Mattia ja Tatua vahvisti joissain biiseissä Monica’s Lipsistä tuttu kosketinsoittaja Eino. Mahtava meininki oli meneillään ja Helmut Kohl, Derrick sekä muut bändin hitit upposivat jyväskyläläisiin, vaikka nämä olivatkin hieman hämmentyneitä Rutgersin toiminnasta. Myin keikan aikana Rutgersin levyjä ja bongasin yleisön joukosta herkullisia kommentteja.
Rutgersin keikan jälkeen oli aika laskeutua alakerrassa sijaitsevaan takahuoneeseen latautumaan keikkaan. Hiukkasen kieltämättä jännitti, sillä edellisestä keikasta oli ehtinyt vierähtää jo reilut pari kuukautta. Rutgers-miehistö ihmetteli hiukan keikkaan valmistautumisriittejämme (punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä tiukkaan tahtiin ja niiden jälkeen rauhoittava halaus).
Oma keikka oli ihan silkkaa juhlaa. Biisit ovat jääneet selkäytimeen sen verran hyvin, ettei tarvinnut arpoa edes soundien vaihtamisia. Ainoastaan Yli mutakuoppien -biisin introssa onnistuin vähän mokailemaan.
Klausia ahdisteli keikan aikana joku omituinen tyttö, joka kertoi olevansa Lieksasta. Aluksi mimmin eturiviin tunkeutuminen ja humalaisen sekava hölötys oli hauskaa, mutta aika pian ainoastaan rasittavaa.
Klaus ottaa kontaktia.
Yleisö oli jälleen kiitettävän hyvällä intensiteetillä mukana. Encoreja tuli lopulta kaksi, ja meininki oli oikeasti ihan katossa. Todella hyvä mieli jäi. Keikan jälkeen myimme rutkasti levyjä ja totesimme jälleen kerran, että Vakiopaineessa on todennäköisesti Suomen paras baarihenkilökunta. Rutgersit lähtivät vielä yönselkään ajamaan takaisin Joensuuhun, mutta me jatkoimme Jyväskylän sykkivään yöhön.
Lauantai 6.5.2006
Rentukka, Jyväskylä (Live Aid Madagaskar)
Kaikenmaailman kiireiden keskellä on mukavaa huomata välillä, ettei ole minkäänlaisia velvoitteita. Jyväskylässä vietetty lauantaipäivä edusti minulle puhtainta kevätpäivän idylliä. Kävimme roudaamassa aamupäivästä Klausin ja toverimme Ollin kanssa kamat Vakiopaineesta autoon ja jatkoimme syömään läheiseen pizzeriaan, jossa Vakiopaine tarjosi ruoat.
Loppupäivänä ei sitten ollutkaan yhtään mitään ohjelmaa, keikka oli alkava vasta kahdeltatoista. Kaiken tämän tietenkin täydensi se, että keli oli niin aurinkoinen kuin toivoa saattoi. Hengailimme ulkona ja nautimme elämästä. Jossain vaiheessa lähdimme kaikessa rauhassa tekemään soundcheckiä, jonka jälkeen vetäydyimme keikkapaikan lähistöllä sijaitsevaan majapaikkaan iltapäiväunille.
Ennen keikkaa ehdimme vielä poikkeamaan läheisessä kattohuoneistossa asuvien tuttaviemme kattobileissä, jossa oli tosi mukavaa. Henkilökohtaisesti tunsin oloni halki päivän muutenkin kertakaikkisen mainioksi.
Saavuimme keikkapaikalle reilu puoli tuntia ennen keikan alkua, ja saimme kuulla aikataulujen olevan hieman jäljessä. Lopuksi meitä ennen soittaneet kokoonpanot tiivistivät kuitenkin ilmaisuaan sen verran, että pääsimme aloittamaan vain noin kolme varttia aikataulusta myöhässä. Ei harmittanut paljoa. Kyseinen tapahtumahan oli paikallisen Suomi-Madagaskar -seuran järjestämä hyväntekeväisyyskonsertti, johon meidät oli buukattu pääesiintyjäksi - ei hassumpi valinta.
Lauantain keikka oli vähintään yhtä onnistunut kuin perjantainenkin. Keikkapaikka oli hieman erityyppinen, samoin yleisö. Mieltä lämmitti kovasti se, että eturiviin parkkeerasi heti keikan alussa lauma ihmisiä, jotka tanssivat halki keikan. Parasta viihdettä itselleni oli, kun tarkkailin yleisön reaktioita pistäessäni välistä kompin poikki. Tanssi lakkasi välittömästi, ja jatkui heti tahdin päästä kun komppi palasi kehiin.
Rentukassa lavanedusta oli täynnä tanssikansaa.
Yksi keikan huippuhetkiä oli pitkään varjelemamme Suudelmia Suvikadulla -biisin maailman ensiesitys. Molemmat olemme kovin mieltyneitä kyseiseen kappaleeseen, jota olemme kohta vuoden päivät soitelleet keskenämme. Ensiesitys sujui hienosti, joten kappale tullaan varmasti kuulemaan tulevilla keikoillakin.
Ilta paketoitiin Odota-coverin ja Yläkerran tytölle -klassikon myötä. Hetken baarissa hengattuamme ja Pielisjoki-levyä myytyämme suuntasimme majapaikkaan, jossa rupattelimme vielä hetken ennen uneen vaipumista.
Vajaan kuuden tunnin yöunien jälkeen olikin aika herätä uusiin seikkailuihin. Heitin Klausin juna-asemalle ja ajelin yksikseni Joensuuhun Dead Kennedysin ja Junnu Vainion tahdittamana. Kiitos Jyväskylä, toivottavasti näemme taas pian!
-Wilhelm
Ukkosmaineen voittokulku jatkuu!
03.02.2006 (Uutiset)
Pielisjoki-levyn ensimmäinen painos on loppuunmyyty! Lisäpainos on otettu, ja sitä pitäisi jo löytyä kauppojen hyllyiltä, sekä tietysti Juki Recordsin postimyynnistä.
Ukkosmaineen mahtavuus on noteerattu levynostajien lisäksi kriitikkojen keskuudessa: tästä tuoreimpana osoituksena on se, että Noise.fi antoi Pielisjoelle neljä tähteä viidestä. Pääset lukemaan arvostelun klikkaamalla tästä.
Keikat-sivulle on lisätty pari alkuvuoden kotiseutukeikkaa. Yhtye-sivulta löydät Klausin ja Wilhelmin tuoreimmat Kuukauden parhaat asiat -listat. Ukkosmaine toivottaa ystävilleen rakkaudentäyteistä keväänodotusta!
Onnekasta vaihtuvaa vuotta!
31.12.2005 (Uutiset)
Pielisjoki-levyn tähänastiset myyntiluvut ovat varsin mairittelevat. Kiitokset siitä kaikille levyn hankkineille! Levy on noteerattu myös mediassa: Lehtijutut-sivulle on lisätty Karjalan Heilin levyn tiimoilta tekemä haastattelu, sekä Karjalaisen levyarvostelu.
Klaus Thunder & Ukkosmaine kiittää kaikkia ystäviään ja tukijoitaan kuluneesta vuodesta ja toivottaa kauniita ja hyviä asioita vuodelle 2006!
Pielisjoen pyörteissä
21.12.2005 (Keikkapäiväkirjat)
Keskiviikko 14.12.2005
Ateljé Bar Taulu, Lahti
“Kiire on ihmisen pahin vihollinen”, totesi Ismo Alanko eräässä haastattelussa. Levynjulkaisumaanantaita seuranneen viikon jälkeen pystyi jälleen vakuuttumaan Alangon lausunnon paikkansapitävyydestä. Kun on liikaa tekemistä, niin ajoittain tuntuu siltä, ettei myöskään saa mitään aikaiseksi. Tiukat aikataulut ovat junia, ei ihmisiä varten.
Keskiviikkona oli tarkoitus ehtiä kolmelta Lahteen lähtevään junaan. Kun pari tuntia kestävä ruotsinkoe oli alkava kahdelta, yhtälö vaikeutui huomattavasti. Kiitokset vielä ruotsin opettajalle, että sain tehdä kokeen toisessa, aiemmin aloittaneessa ryhmässä.
Suoritettuani onnistuneita näyttöjä toisen kotimaisen kielen parissa, suuntasin kotiin haukkamaan välipalaa ja hakemaan kosketinsoittimen. Siskoni Galina Meister nakkasi minut jalomielisesti juna-asemalle, ja jälleen yksi Ukkosmaine-seikkailu saattoi alkaa.
Lahden asemalle saavuin seitsemän tienoilla. Klaus odotteli aseman sisällä, ja antoi perinteenmukaisesti aplodit sisälle astuttuani. Suuntasimme aseman lähistöllä sijaitsevaan Tauluun. Rivakan soundcheckin jälkeen ravintola tarjosi maittavat sapuskat, joiden jälkeen oli hyvä hengailla ja katsella ihmisvirran valumista sisälle.
Puoli kymmenen tienoilla oli aika ryhtyä tositoimiin. Ihmiset innostuivat kovin jo keikan avanneen Katuvalojen välke -biisin aikana. Koko keikan ajan oli vähän epätodellinen olo, joka johtui epäilemättä tukevasta väsymyksestä. Soitto kuitenkin meni suhteellisen hyvin, ja ihmiset vaikuttivat viihtyvän.
Keikan jälkeistunnelmat olivat varsin mukavat. Levyjä meni kaupaksi paljon, ja Lahdessa vaikuttavien tuttujen kanssakin ehti vaihtamaan sanasen. Klaus oli niin tohkeissaan samana päivänä päättyneestä syyslukukaudestaan, että houkutteli minutkin jatkamaan iloisen seurueen mukana Lahden yöelämään. Mielessä pyöri kuitenkin se, että seuraavana aamuna olisi pidettävä musiikkitieteen proseminaarin tutkimussuunnitelman esittely Joensuussa. Erkaannuin joukosta ja suuntasin majapaikkaan, josta heräsin seuraavana aamuna kahdeksan junaan. Eikä väsyttänyt käytännössä lainkaan. Kiitokset Tainalle ja perheelleen yösijasta. Kiitos myös Katrille kyydistä yliopistolle torstaiaamuna.
Lauantai 17.12.2005
Kerubin kuppila, Joensuu
Pielisjoki-levyt olivat tehneet sen verran hyvin kauppaansa viikon aikana, että lauantain julkistamiskeikkaan saattoi suhtautua kohtalaisen levollisin mielin. Lauantaiaamupäivälle oli kertynyt tekemistä sen verran, ettei illan keikkaa ehtinyt kunnolla miettiäkään.
Keikalle olimme saaneet puhuttua vierailijaksi paikallisen, maineikkaan Rutgers-yhtyeen Matin, joka saapui paikalle auttamaan soundcheckissä. Matin kanssa nakkasimme äänentoistolaitteet kuppilalle kuuden maissa ja kävimme hakemassa sen jälkeen Klausin juna-asemalta. Nopean soundcheckin jälkeen ehti vielä hetkeksi kotiin fiilistelemään.
Jälleen kerran Kuppila oli ilahduttavan täynnä musiikkimme ystäviä. Vaihdoimme keikkavaatteet bäkkärin puolella, ja kun kello oli lyönyt hieman yli yhdeksän, marssimme Movetronin levyltä napatun intron tahdittamina lavalle. Aiemmista keikkahousuistani irtosi Lahden keikan jälkeen nappi, mutta onneksi löysin vaatevarastostani erittäin tyylikkäät toppahousut, jotka totesin keikan aikana miellyttävän lämpimiksi. Tyyli ennen kaikkea.
Katuvalojen välke avasi jälleen setin, josta ei puuttunut tapahtumia. Toisen biisin aikana Klaus kompastui mikrofonipiuhaansa sillä seurauksella, että piuha vaurioitui. Piuhanvaihto sujui melko lennokkaasti pienen sähläyksen siivittämänä, mutta keikkafiilis ei latistunut lainkaan vastoinkäymisestä. Seuraavassa biisissä Klaus sitten katkaisi mikkitelineen adapterin. On se vauhdikas mies, kun sille päälle sattuu.
Settiin sisällytettiin (Lahden tavoin) joululaulumme Beibi, nyt on jouluyö. Kaikkinensa tunnelma oli jälleen kerran katossa, ja ihan juhlavaa oli soittaa. Vierailijamme Matti saapui Pielisjoki-biisin aikana soittamaan toista PSR-7 -kosketinta, ja suoriutui tehtävästään mainiosti. Levy-yhtiömme Juki Records muuten myönsi Rutgersille suklaalevyt keikkamme yhteydessä. Tarkoittaa sitä, että heidän debyyttilevynsä Hier kommen die Rutgers! on menestynyt mainiosti.
Keikan jälkeen levyjä meni kaupaksi kohtuuttoman paljon. Toinen painos häämöttää jo silmissä, samoin levy-yhtiön lupaamat suklaalevyt.
Keskiviikko 21.12.2005
Scream, Joensuu
Keskiviikoksi olimme lupautuneet soittamaan paikallisen nuorisokahvilan bändi-illassa. Alkuviikosta ehdimme pitämään Klausin kanssa paritkin treenit, mikä toi varmuutta keskiviikon keikkaa ajatellen.
Kosketinsoitinteknikoksi lupautunut Jürgen Thunder ja Klaus saapuivat hakemaan minua kotoani hieman ennen kymmentä. Soittomme oli määrä alkaa puoli yhdeltätoista. Astrayed-hevibändin lopetettua Jürgen auttoi minua pystyttämään kamani. Tämän jälkeen oli aika latautua hetki takahuoneessa, ja syöksyä sitten runsaslukuisen yleisön eteen.
Yleisö oli hienosti mukana ensimmäisestä kappaleesta (Hälytys!) lähtien. Muutenkin keikkatunnelma oli omalta osaltani kohdallaan, ja soitto meni suorastaan loistavasti. Yllätin itseni parissa paikassa improvisoimalla täysin uusia juttuja - osin jopa tiedostaen mitä tein.
Keikkatunnelmaa ei juuri laskenut se, että rysähdin lavan läpi muutaman biisin jälkeen. Jonkun alkupään biisin päätyttyä tuulettelin hetken hyppien tasajalkaa Klausia kohti, kun huomasin yhtäkkiä maan pettävän allani. Elementeistä rakennettuun lavaan ilmestyi ammottava reikä. Hetken ajan homman absurdius nauratti niin, että heikkoa teki. Sitten takaisin koskettimen ääreen, ja seuraava biisi kehiin. Klaus otti aukosta ilon irti vielä monta kertaa, hän muun muassa lauloi Pisaroita-biisin ekan säkeistön raivaamastani kuopasta käsin.
Keikan jälkeen jaoimme muutamat nimmarit ja myimme jälleen kohtalaisen paljon levyjä. Kaikkinensa vuoden viimeinen keikka paketoitiin loistokkaissa tunnelmissa. Hyvin menee, mutta menköön! Onnekasta uutta vuotta ja paljon ukkosmainetta kaikille ystävillemme ympäri Suomen!
-Wilhelm
Levy kaupoissa!
12.12.2005 (Uutiset)
Klaus Thunder & Ukkosmaineen Pielisjoki-ep löytyy tänään asiantuntevista levykaupoista ympäri Suomen! Tällä viikolla yhtye nähdään levynjulkistamiskeikkojen tiimoilta Lahdessa ja Joensuussa.
Kotisivuilla olleeseen kilpailuun oikein vastanneiden kesken on arvottu kolme kappaletta nimikirjoituksin varustettuja Pielisjoki-levyjä. Kilpailun oikea vastausrivi oli luonnollisestikin AC/DC, mutta Klausin pyynnöstä viimeiseen kysymykseen hyväksyttiin vastaukseksi myös D, sillä rakkaus voidaan nähdä myös fysikaalisena kemiana. Levyn itselleen voittivat Jenni Puustinen, Kerttu Väistö ja Anna Väisänen. Onnea voittajille!
Sivuilta löytyy joitain päivityksiä. Musiikki-sivulle on päivitetty tiedot uudesta julkaisusta. Media-sivulta puolestaan löytyy tuore promokuva sekä lehdistötiedote.
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen riemuisaa joulunodotusta!
Högforsin masuunin liepeillä
19.11.2005 (Keikkapäiväkirjat)
Lauantai 19.11.2005
Karkkilan hovi, Karkkila
Perjantaiaamu valkeni kirpeänä ja elämänmakuisena: oli jälleen aika lähteä valloittamaan Suomea Ukkosmaineen matkassa. Lauantaiksi oli sovittu keikka Karkkilaan, jonka viehättävään ilmapiiriin pääsimme tutustumaan jo kesällä Sunset Beach Partyn keikan yhteydessä.
Yksinäisen miehen junamatka sujui tällä kertaa puoliksi tenttikirjan (Aimo Ruususen toimittama Media muuttuu) ja puoliksi Joel McIverin Metallica-historiikin parissa. Täytyy tässä välissä sanoa, että McIverin kirja on huonoimpia lukemiani bändikirjoja, mikä on sääli, sillä kyseinen bändi olisi ansainnut paremmin tehdyn historiankirjoituksen.
Junani saapui Helsinkiin puoli kuuden paikkeilla. Klaus oli saapunut asemalle vastaan, ja jatkoimmekin matkaamme Helsingin treenikämpällemme. Meidän tehokkuudestamme saisi moni bändi ottaa oppia. Listasimme biisit, jotka pitää treenata (niitä tuli yhteensä viisitoista) ja sovimme, että urakasta on suoriuduttava kolmessa vartissa. Ei muuta kuin komppi pyörimään ja nopeutta kehiin! Aikaa jäi vielä ylikin, tosin ei ihan hirveästi.
Onnistuneen treenisession jälkeen siirryin tapaamaan Helsingissä asuvia ystäviäni. Miss Fitin, Hevi-Heikin ja kumppaneiden kanssa ilta vierähti rattoisasti.
Lauantaiaamuna ehdin vielä pitämään toiset bänditreenit ystäväni Michael Nightin kanssa ennen Karkkilaan lähtöä. Keikkabussi (joka oli jälleen täynnä tuntemattomia ihmisiä) saapui Karkkilaan parahultaisesti. Kävimme tekemässä lyhyen ja ytimekkään soundcheckin keikkapaikalla ja vetäydyimme majoittajiemme Millan ja Hannan luokse, jossa oli tarjolla herkullista kasvisruokaa.
Keikkapaikka sijaitsi onnekkaasti majapaikan lähituntumassa. Sinne vääntäydyttiin jonkin aikaa ennen keikan alkua. Meidän lisäksemme Karkkilan Hovissa järjestetyllä Hasardi-klubilla esiintyi The Ghost of Bruce Springsteen & The E Street Band. Arvaatte ehkä kenen tuotantoa tuo mainio tribuuttiorkesteri versioi.
Klaus tulkitsee, eturivi villiintyy (Kuva: Hanna Laaksonen)
Meidän soittovuoromme oli ensimmäisenä, ja vaikka väsymys vähän painoikin, nousimme lauteille ja taistelimme kolmen vartin setin läpi. Vähän jännä tunnelma oli soittaa, mutta olosuhteisiin nähden sanoisin, että teimme parhaamme. Lyhyen keikanjälkeishengailun painuimme nukkumaan. Klaus lähti aamubussilla takaisin Helsinkiin kukonlaulun aikoihin, minä nukuin hieman pidempään, ja sain syödäkseni maittavan aamiaisen.
Aamutuimaan oli luvassa myös hienoa ohjelmaa, kun Milla ja Hanna pitivät minulle asiantuntevan Karkkilan kiertoajelun ennen Riihimäen juna-asemalle lähtöä. Kiitokset heille ja kiitokset teille, jotka keikkaa saavuitte todistamaan. Lopuksi täytyy vielä kertoa, että kun junani saapui Joensuun asemalle, ammuttiin keskustassa ilmaan raketteja. “Joulukauden avajaiset”, väittivät jotkut, mutta minä tiesin paremmin: juhlittiin sitä, että Wilhelm Meister oli palannut kaupunkiin.
-Wilhelm
Pielisjoki-EP ilmestyy joulukuussa!
16.11.2005 (Uutiset)
Klaus Thunder & Ukkosmaineen toinen äänite ilmestyy ennen vuodenvaihdetta. Pielisjoki-nimeä kantava EP julkaistaan maanantaina 12.12. Levy sisältää viiden uuden kappaleen lisäksi kaksi livetaltiointia. Katso levynjulkistamiskeikat keikkakalenterista.