2. luukku: Satunnaisia keskusteluja, osa 2
02.12.2014 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Toinen luukku auki! Jatketaanpa eilisen päivän teemalla, eli tänään joulukalenterista aukeaa toinen kirjasta pois jäänyt ”Satunnaisia keskusteluja” -dialogin pätkä.
Tämä keskustelu jäi pois lähinnä sen takia, että se oli vuosilukukappaleiden alkuun hieman liian pitkä ja jankkaava. Samalla tämä ei myöskään ollut niin ytimekkään absurdi kuin kirjaan päätyneet dialogit.
Tästä kuitenkin välittynee se, miten turhauttavaa tällaisten keskustelujen käyminen voi artistin näkökulmasta olla. Välillä täytyy laskea rauhallisesti kymmeneen tai pidemmälle. Erityisen tympeää tällaisia keskusteluja on tietenkin käydä hyvän keikan jälkeisessä endorfiinitulvassa. Onneksi suurin osa keikoillamme käyvistä ihmisistä on fiksua ja kohteliasta väkeä, jonka kanssa vaihtaa keikan jälkeen mielellään sanasen.
-Wilhelm
Vakiopaine, Jyväskylä
30.4.2013
Noin puoli tuntia keikan päättymisen jälkeen
Hahmot:
- Naishenkilö, joka esittäytyy teatteriohjaajaksi
- Wilhelm Meister, diskotähti
Nainen: Eikö tunnu tylsältä olla täällä aina joka vuosi?
Wilhelm: Ei, kyllähän kaikki keikat ovat aina erilaisia vaikka ne olisivat samassa paikassa.
N: Mutta kyllähän teidän keikat on aina samanlaisia.
W: No eihän ne kyllä ole.
N: No mikä tässä oli erilaista vaikka siihen kun olitte täällä ekaa kertaa?
W: Aika monikin asia, siihen vuoteen 2005 verrattuna ollaan ensinnäkin kehitytty aika monilla tavoilla.
N: (nauraa) Eihän teidän bändi kehity!
W: No kyllähän se kehittyy.
N: Miten muka?
W: No, huomaahan sen vaikka jo ihan siitä kun kuuntelee meidän levyjä.
N: Teidän kaikki levythän on samanlaisia!
W: No eihän ne kyllä ole.
N: On ne, ihan samalta ne kuulostaa!
W: Oletko kuullut uuden levymme? Tiedätkö edes sen nimen?
N: Ei mulla oo sitä, mulla on vaan se yks kun nehän on aina ihan samanlaista!