13. luukku
13.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tänään joulukalenterin luukussa muistellaan keikka-autoamme Ukkosenjohdatinta, joka haettiin tänä aamuna viimeiselle matkalleen, romutettavaksi.
Hankimme vuosimallia -95 olevan Opelimme vuoden 2010 alussa, muutama kuukausi ennen Oletteko te tosissanne? -levyn julkaisua. Oma keikka-auto helpotti asioita paljon, keikoille lähteminen ja soittokamojen ympäriinsä kuljetteleminen oli huomattavasti helpompaa kuin junalla, jolla olimme aiemmin tehneet paljon keikkoja.
Vanhassa autossa oli kuitenkin paljon päänvaivaa, ja korjauslaskut söivät välillä ikävästi keikkaliksoja. Viimeisin korjaajan raportti osoitti, että autossa olisi ollut korjattavaa reilulla tuhannella eurolla, eikä sellaisen rahan laittaminen elämänsä ehtoopuolella olevaan ajoneuvoon tuntunut enää järkevältä. Niinpä päätimme raskain sydämin antaa auton romutettavaksi.
Ukkosenjohdatin oli hieno ajoneuvo, joka ei oikkuiluistaan huolimatta jättänyt kertaakaan tien päälle. Kertaakaan emme myöhästyneet keikalta sen takia. Monet yhtyeen suuntia viitoittaneet keskustelut käytiin Ukkosenjohdattimen etupenkeillä keikkareissuilla kaikkien niiden kymmenientuhansien kilometrien aikana, joita autolla ajoimme.
Vaikka olikin selvää, ettei Ukkosenjohdatin enää olisi meidän matkassamme kestänyt, on olo tänään haikea. Uskomme kuitenkin, että Ukkosenjohdatin pääsi nyt parempaan paikkaan. Jää hyvästi vanha ystävä, muistelemme sinua lämmöllä! Alla pieni muistovideo yhteisistä hetkistämme.
-Wilhelm