Loppusuoralla!
17.03.2010 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)
Kappas, kymmenen päivää siitä kun viimeksi kirjoitin. Nyt on ollut niin hektistä, ettei ole oikein malttanut eikä osannutkaan keskittyä muuhun kuin viimeisiin osuuksiin.
Mutta niin vaan olemme edenneet siihen pisteeseen, että teemme parhaillaan viimeisten biisien miksauksia ja masterointi olisi tarkoitus tehdä perjantaina. Loppusuoralla ollaan siis erittäin vahvasti.
Työryhmä urakan loppumetreillä.
Jos viime viikon tapahtumia vähän kertaa: teimme Klausin kanssa alkuviikosta viimeisen kahden biisin midi-pohjia (sekä muutamia ihan audionakin äänitettyjä osuuksia) uudella työhuoneellani. Keskiviikosta perjantaihin teimme sitten studiolla kahden aiemmin viikolla työstämämme biisin lisäksi tiiviisti hommia aiemmin äänitettyjen biisien kanssa, joista osasta puuttui vielä pieniä ja vähän isompiakin yksityiskohtia.
Nyt olemme olleet täällä studiolla maanantaista asti. Viimeinen äänitetty asia saatiin nauhalle eilen, kun Klaus lauloi ”Diskotanssiin”-biisiin matalan stemman, joka täydensi vielä vajaalta tuntuneen kertosäkeistön. Viimeiset omat osuuteni äänitin maanantaina varsinaisten erikoisjuttujen myötä: soitin yhteen biisiin baritonikitaraa ja tein toisen biisin loppuun huutokuorohenkisen osuuden niin suurella antaumuksella, että ilmeisesti happikadosta johtuen iski niiden äänittämisen jälkeen hieman sekava olo.
Tuntuu hyvältä olla nyt tässä pisteessä, ja kokea että olemme molemmat jaksaneet tehdä hommia loppuun asti määrätietoisesti, tyytymättä puolivillaisiin ratkaisuihin.
Viime viikolla saimme mietittyä biisijärjestyksen, jonka myötä kokonaisuus aukesi. Nyt tuntuu erittäin vahvasti siltä, että jokainen biisi puoltaa paikkaansa juuri tällä levyllä. Levylle tulevien biisien joukostahan jäi pois paljon sellaisiakin, joita soitimme viime vuoden keikoilla. Niissä ei ole biiseinä tosiaan mitään vikana, mutta ne eivät kuuluneet tähän kokonaisuuteen.
Biisijärjestyksen myötä paikalleen loksahti sekä tekstillisesti että musiikillisesti sellainen kappale, jossa toimin Ukkosmaineen historiassa ensimmäistä kertaa pääsolistina. Vaikka biisiin olen itse kovasti kiintynyt, niin epäilin silti melkein loppuun asti sen kokonaisuuteen sopimista, mutta en enää. Onneksi Klaus kannusti asiassa.
Väsymys alkaa olla jo melkoinen. Äänityspäivien jälkeen on jotenkin vaikeaa keskittyä mihinkään, ja sitten päätyy miettimään kaikkia julkaisuun liittyviä asioita ja muuta vastaavaa vielä unta odotellessaankin. Pyörä pyörii pään sisällä.
Toisaalta: samalla kun tuntuu hyvältä saada tämä pian päätökseen, niin iskee tavallaan jo valmiiksi haikeus siitä että se kohta loppuu. Onneksi pääsee kohta suunnittelemaan ja treenailemaan keikkasovituksia. Keikoille onkin ihan tajuton hinku. Viimeksi on tainnut ollut näin pitkä yhtäjaksoinen tauko keikoista vuonna 2006.
Ja vielähän tässä tekemistä on vaikka itse äänite tärkeimpänä asiana onkin kohta valmis. Kansien suunnittelu on vielä vaiheessa, vaikka nyt hallussa onkin idea joka miellyttää meidän molempien silmää. Ja sitten siirrytään levy-yhtiön jätkinä kaikkien julkaisuun liittyvien peruskuvioiden pariin. Mutta sekin tuntuu oikeastaan vain kivalta. Kuten jo aiemmin uumoilinkin, lopputuloksesta on tulossa selkeästi paras levymme koskaan.
Musavideo on muuten nyt leikattu valmiiksi, ja odottaa vielä jälkikäsittelyä. Saimme maanantaina ohjaaja-Kimmolta ensimmäisen version, johon ei muutamia pikkujuttuja lukuun ottamatta ollut mitään huomautettavaa. Mahtava video on tulossa, huhtikuun alkupuolella voi odotella sitä nähtäväksi.
Tulipas paljon hehkutusta kaikesta, mutta toisaalta olokin tuntuu juuri siltä että pitää nyt vähän hehkutella menemään. Voikaa hyvin ja nauttikaa kevätauringosta!
-Wilhelm