6. luukku: Sananen PMMP:stä
06.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Itsenäisyyspäivän joulukalenterin luukku liittyy yhtyeemme yhteiseen suosikkibändiin, PMMP:hen.
Asiahan on nimittäin niin, että tämä minun ottamani kuva pääsi koristamaan bändin viime vuonna julkaistun kirjan sisällysluettelosivua:
Satuin kerran kuuntelemaan neitojen haastattelua, jossa Mira hehkutti erikseen kyseistä kuvaa. Vaikka saatoin tuolloin haastattelua kuunnellessani näyttää ulkoapäin tyyneltä, hyppi pieni fanipoika sisälläni tasajalkaa.
Vaikka tuo yllä oleva kuva toimii sinälläänkin ilman selityksiä, niin haluan jakaa tämänpäiväisen luukun kunniaksi siihen liittyvän tarinan.
Kesällä 2006 olin toista vuotta vapaaehtoistyössä Ilosaarirockin verkkotoimituksen päätoimittajana. Mukavasta ja rennosta ilmapiiristä huolimatta työ oli myös haastavaa ja paikoin raskasta ja päivät venyivät pitkiksi. Ja kun asuntoni sijaitsee festarialueen lähellä, niin saattoi arvata että öisin oli turha yrittää nukkua: naapureilla oli festarivieraita ja bileet päällä kellon ympäri.
Festivaalin sunnuntai-iltana olin siis aika lailla poikki. Kun hommat olivat kasassa, hoipuin kodin kautta jäähallin päätösklubille väsyneen onnellisena.
Ennen tuota iltaa PMMP ei merkinnyt minulle oikeastaan mitään. Monien muiden lailla olin muodostanut siitä mielipiteeni pitkälti Rusketusraidat-hitin myötä: ärsyttävää, teennäistä ja kaikkea muuta vastaavaa. Hyvä ystäväni yritti käännyttää minua monia kertoja kuunteluttamalla bändin levyjä, mutta en vain ymmärtänyt mikä PMMP:ssä muka oli niin erikoista. Lisäksi paheksuin syvästi bändin Noitalinna huraa! -coveria (tässä mielipiteeni tosin on ennallaan, minusta alkuperäinen Pikkuveli on edelleen ylittämätön kaikin tavoin, toisaalta on mukavaa että PMMP:n versio nosti hienon biisin suuren yleisön tietoisuuteen).
Kaikki muuttui, kun näin PMMP:n ensimmäistä kertaa livenä tuona Ilosaarirockin sunnuntaina. Harvoin mihinkään bändiin on hullaantunut keikan aikana niin kokonaisvaltaisesti kuin tuolloin. Olin kuullut useimmat bändin hitit aiemmin, mutta vasta tuona sunnuntaina ne todella aukesivat. Kaikkinensa fiilis oli harvinaisen kokonaisvaltaisen onnellinen, ympärillä hyvät ystävät ja takana onnistunut viikonloppu.
Maanantaiaamupäivänä kävin purkamassa oman toimipisteeni, ja sen jälkeen suuntasin levykauppaan ostamaan PMMP:n levyt. Minut oli totaalisen käännytetty. Kirjoitin vielä samana iltana hurmoksellisen raportin bändin keikasta Ilosaarirockin verkkosivuille (löytyy tästä klikkaamalla), ja vietin loppuillan kuunnellen bändin levyjä. Mahdollisesti melko kovalla.
Seuraavana aamuna sitten huomasin jonkun laittaneen kuvassa olevan lapun rappukäytävän ilmoitustaululle. Saman tien mieleen palasi huonosti nukuttu viikonloppu: eipä naapureilta paljoa tuntunut valuvan sympatiaa niille, jotka tekivät töitä viikonlopun ajan. Siispä väsäsin vastineen, jossa Mummola-biisistä napattu sitaatti laittaa asiat järjestykseen.
Kun painoin lapun nastoilla paikalleen, alkoi asetelma naurattaa niin paljon, että pakkohan siitä oli napata kuva ja laittaa se PMMP:n keikka-arvion yhteyteen verkkosivuille. Sieltä kustannustoimittaja sitten aikoinaan bongasi sen (käsittääkseni PMMP-fanien vinkistä) ja pyysi lupaa julkaista se kirjassa.
Sen pituinen se. Terveisiä ja lämmintä joulua Paulalle ja Miralle!
-Wilhelm