Syksyn avajaiset
12.09.2007 (Keikkapäiväkirjat)
Perjantai 7.9.
Kissojen yö, Helsinki
Ukkosmaineen syyskautta lähdettiin availemaan Helsingin päähän. Vaihteeksi mukaan saatiin oma miksaajakin, Niinivaara Express -levyn teossa mukana ollut Pekka, joka lupautui myös kuskiksi.
Pekka tuli hakemaan minut perjantaiaamuna. Matka sujui rattoisasti kuunnellessa musiikkia molempien iPodeilta, ja pääsimme perille Korkeasaareen juuri sovittuun soundcheck-aikaan. Soundcheck saatiin hoidettua totutun nopeaan tahtiin. Sen jälkeen jätimme Klausin hoitamaan Korkeasaareen muita velvoitteitaan.
Keikkaa edeltävät tunnit sain tuhottua tehokkaasti hengailemalla ja kahvittelemalla siskon sekä muiden ystävien kanssa. Korkeasaareen palatessa odottamani perhoset alkoivat kerääntyä vatsan pohjalle. Kaikenikäistä porukkaa oli paikalla aika mainiosti, ja festareilla tuntui olevan muutenkin varsin mukava tunnelma.
Hirveästi ei aikaa jäänyt tuhlattavaksi ennen keikkaa. Vaihtoaikaa oli varttitunnin verran Viola-orkesterin lopetettua. Pystytin nopeasti koskettimeni, samalla kun festareita juontanut Jone Nikula haastatteli jotain Korkeasaaren asiantuntijaa. Mielessä käväisi, että välispiikeissä olisi hyvä kuittailla Nikulan Rauta-aika -hevikirjan lukuisista asiavirheistä.
Kamat olivat nopeasti pystyssä ja tsekattuna. Ehdin juuri vaihtaa vaatteet lavan takana, kun intronauha pärähtikin jo soimaan. Yleisön puolelta kuului sen verran innostuneita kiljahduksia, että uskalsimme veikata paikalla olevan joitain ihmisiä, jotka olivat tulleet paikan päälle nimenomaan meidän takiamme.
Nopean halauksen jälkeen lavalle aloittamaan 80200. Meininki vaikutti erittäin hyvältä, ja yleisön joukossa oli toden totta ihmisiä, jotka osasivat laulumme sanasta sanaan ulkoa.
Välispiikit yritettiin pitää tietoisesti mahdollisimman lyhyinä, koskapa soittoaikaa oli vain puoli tuntia. Rönsyily on kuitenkin meidän keikoillamme usein enemmän sääntö kuin poikkeus, ja niinpä jotkut spiikit vähän venähtivät. Mutta väliäkö tuolla, sillä tunnelma oli erittäin mukava ja yleisö hienosti mukana.
Soitannollisesti keikka oli epäilemättä yksi onnistuneimmista. Ainoan kunnon kämmin tein Sinä + minä =1 -biisiä soittaessani, kun Klaus esitteli minut. Perinteinen mokailun paikka. Joka tapauksessa valtaosa keikasta meni erittäin varmaotteisesti, ja rohkaistuin jopa kokeilemaan vähän uusiakin juttuja joissain biiseissä.
Keikka oli ohi liian äkkiä meidän, ja aplodeista päätellen myös yleisön mielestä. Tiukassa aikataulussa oli kuitenkin pysyttävä.
Jone Nikula asteli lavalle meidän poistuttuamme. Nikulan juonto oli kieltämättä varsin osuva: “Siinä oli bändi, joka saa The Arkin näyttämään Manowarilta”. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun Nikula tarpeeksi meitä hehkutti, innostui yleisö uudelleen raikuviin suosionosoituksiin, ja astelimme Klausin kanssa lavalle vielä uudestaan kumartamaan.
Uudelleen lavalle päästyäni minut valtasi hetkellinen inspiraatio. Astelin mikrofonin ääreen, ja ilmoitin Jone Nikulalle hänen kirjaansa liittyen, että “thrash-metal” kirjoitetaan oikeasti kahdella h:lla, kun taas hänen kirjassaan kirjoitusasu on jatkuvasti muodossa “trash-metal”. Yleisö palkitsi kommenttini aplodeilla, ja Nikula jäi selittelemään kustannustoimittajan mokasta. Loistava huipennus illalle!
Keskiviikko 12.9.
Night, Joensuu
Kun soitimme Nightissa edellisen kerran juuri Niinivaara Express -levyn julkaisun alla, ei voinut puhua varsinaisesta yleisöryntäyksestä, vaikka ravintolassa olikin tuolloin penkkaribileet. AMK:n fuksiaisilta osasi odottaa enemmän porukkaa.
Keskiviikkopäivä meni pitkälti omien hommien parissa. Klaus oli tullut Joensuuhun jo edellisiltana, jolloin katsoimme vähän uusien biisien sovituksia. Toiveissa oli, että jonkun uuden kappaleen olisi saanut tarpeeksi hyvään kuosiin jo Nightin keikalle. Itse asiassa saimmekin erääseen biisiin tiistaina aika hyvän sovituksen, mutta totesimme porukassa, että kappaletta pitää vielä treenata jonkun aikaa, jotta sen saa kulkemaan luontevasti.
Pidimme myös keskiviikkona bänditreenit, joiden aikana suunnittelimme illan settilistan. Mukaan napattiin mausteeksi myös pari harvemmin soitettua biisiä ekalta levyltä.
Suuntasimme Nightiin kuuden aikoihin tekemään soundcheckiä. Reinoaudion Seppo oli meitä vastassa ja hänen kanssaan soundcheck sujui leppoisasti ja rivakasti. Seppo oli raahannut paikan päälle myös hyvänlaisen kattauksen valoja, ja niistä inspiroituneina päätimme aloittaa keikkamme rekonstruoimalla uuden levyn kansikuvan silhuetin.
Soundcheckin jälkeen syyssateeseen ja suunta kotia kohti. Keikan oli määrä alkaa vasta puolenyön aikoihin, joten kiirettä ei ollut. Niinpä söimme Klausin kanssa tomaattikeittoa, spekuloimme erinäisiä asioita ja yritimme löytää mahdollisimman laadutonta katsottavaa telkkarista (mikä ei kyllä ole kovinkaan vaikeaa).
Siirryimme Nightiin puoli kahdentoista maissa. Tsekkasimme vielä Sepon kanssa nopeasti kannettavaan kosketinsoittimeeni langattoman lähettimen - soundcheckiin olin unohtanut ottaa soittimen mukaan.
Paikalla vaikutti olevan mukavasti lössiä, mutta jostain syystä epäilimme hieman, että näinköhän meidän keikkamme kiinnostaa fuksiaiskansaa lainkaan.
Hengailimme askeettisessa takahuoneessa vaatteita vaihtaen ja biisilistan viime muutoksia tehden, kunnes intronauha pärähti sovittuun aikaan soimaan.
Yllätys oli melkoinen, kun astelimme lavalle. Lavanedusta oli tupaten täynnä, ja porukka jo valmiiksi innoissaan. Ilmeisesti meitä sitten oltiinkin odotettu.
Silhuettirekonstruoinnin jälkeen aloitimme setin suoraan Katuvalojen välkkeellä. Yleisö villiintyi, ja soittaminen tuntui mahtavalta. Biisilistan erikoiset ratkaisut toivat keikkaan mukavan yllätysmomentin, johon emme kuitenkaan kompastuneet itse. Sanaiset arkkumme olivat myös täynnä kulta-aarteita: aasinsiltamme biiseihin tuntuivat kilpailevan horjuvuudessaan.
Kerta kaikkiaan mainio show, sekä loistava yleisö, joka lauloi ihailtavan kovaäänisesti mukana Ekan kerran “Jännittää”- ja “Pussaillaan” -kohdat.
Encoret olimme suunnitelleet aloittavamme takahuoneesta käsin langattomien lähettimien avulla. Niinpä Klaus huudatti yleisöä takahuoneesta käsin langattomalla mikillään. Minä yritin aloittaa biisin, mutta signaali pätki. Astelin silti urhoollisesti lavalle ja yritin soittaa biisiä ekaan kertsiin asti, kunnes päätin luovuttaa ja vaihtaa piuhaan. Moka saatiin kuitattua onneksi välispiikissä sillä, että vannotimme yleisöä olemaan kertomatta tapahtuneesta kenellekään.
Keikka päättyi Yläkerran tytölle -biisiin, sekä hyvään mieleen. Pakkasimme kamat nopeasti, ja saimme heitettyä ne Sepon kyydillä saman tien takaisin meille. Ja pääsimmepä tuon mainion miekkosen kyydissä vielä takaisin Nightiin, jossa vielä ehdimme iloita tovin onnistuneesta keikasta sekä tuttujen että tuntemattomien seurassa.
Mahtavaa oli, kiitos taas kerran siitä kaikille läsnä olleille. Nyt odottelemaan pelonsekaisin tuntein tämän viikonlopun Goom-risteilyä. Toivottavasti on lystiä, ja toivottavasti päästään ehjin nahoin takaisinkin. Pitäkää huolta toisistanne ja muistakaa pukeutua lämpimästi syyskeleillä!
-Wilhelm