Salamablogi

Salamaponin selässä / kuvitusmaistiainen

25.03.2014 (Sekalaista)

Aiempien tekstinäytteiden perään nyt tuleekin maistiainen Salamaponin selässä -kirjan kuvituksesta.

Kirjan kuvituksesta vastaa kuvataiteilija Elli Maanpää, joka on tehnyt kaikki levynkantemme Oletteko te tosissanne? -levystä asti. Elli on myöskin suunnitellut suurimman osan paitaprinteistämme, muun muassa suositun Salamaponi-paidan.

Ellin kanssa on mukava tehdä töitä, visiot menevät hyvin yksiin ja hän ymmärtää hyvin sen mitä haetaan melko suurpiirteisten kuvaustenkin perusteella. Hyvä esimerkki tästä on alla oleva bändisukupuukuva. Kyseinen kuvitus löytyy kirjan alusta yhtyeemme esihistoriaa lyhyesti käsittelevästä luvusta.

Kun esittelin kuvitusidean Ellille, kuvailin sitä lyhyesti sanallisesti sekä piirtämällä luonnoksen. Alta voitte vertailla eroa valmiin työn ja luonnokseni välillä. On varmasti kaikkien onni, että minä en ole piirtänyt tulevaan kirjaan mitään.

-Wilhelm

Salamaponin selässä / tekstimaistiainen, osa 2

23.03.2014 (Sekalaista)

Vuorossa on taas tekstinäyte tulevasta Salamaponin selässä -kirjasta. Tämä kappale löytyy kirjan keskivaiheilta, vuotta 2008 käsittelevän luvun lopusta.

Kirjan Mesenaatti-sivulla on muuten tullut ennakkotilauksia tämän ensimmäisen viikon aikana yli 1800 eurolla! On ollut huippua huomata, että tätä projektia kohtaan löytyy kiinnostusta, kiitokset kaikille tilanneille! Ennakkotilaus onnistuu edelleenkin osoitteessa: mesenaatti.me/ukkosmaine-salamaponin-selassa-kirja/

Mainiota sunnuntain jatkoa!

-Wilhelm

Kokkishow’n tähdet

Helmikuussa 2008 meidät pyydettiin vieraiksi Joensuun K5-paikalliskanavan Kokkaa & Soppaa -ohjelmaan. Ohjelmassa paikalliset silmäätekevät valmistivat ruokaa juontajakokin kanssa ja juttelivat siinä sivussa mukavia.

Meidän lähetyksemme ei ainakaan ollut tylsä. Olin ottanut mukaan rekvisiitaksi kosketinsoittimen, jonka olin löytävinäni sattumalta ohjelman alussa ruokakaapista. Soittelimme sen säestyksellä biisejämme ruoanlaiton lomassa. ”Olikos nämä teidän biisejä, nehän kuulosti ihan kivalta”, kysyi juontajakokki kohteliaasti.

Klaus leikkasi kasvisten pilkkomisen ohessa vahingossa veitsellä sormeensa ja joutui paikkailemaan sormeaan laastarilla kesken lähetyksen.

K5-kanava oli samaa konsernia sanomalehti Karjalaisen kanssa, joten ohjelman johdosta meistä tehtiin myös juttu lehden ruokasivuille. Jutun kuvassa poseerasimme kokkiohjelman lavasteissa. Minä pitelin tomaatteja silmieni edessä ja hymyilin leveästi. Klaus puolestaan osoitti herkkusientä ja irvisti, sillä ohjelman yhteydessä oli tullut ilmi, ettei kumpikaan meistä pidä herkkusienistä.

Pikkusiskoni oli tuolloin töissä Pieksämäellä ja yllättyi iloisesti, kun työkaveri oli Karjalaista lukiessaan revennyt nauramaan ääneen ja tullut asiakseen näyttämään sivua: ”Kato miten urpon näköisiä jätkiä!” Isovelihän se siinä bändikavereineen.

Salamaponin selässä / tekstimaistiainen, osa 1

21.03.2014 (Sekalaista)

Ajattelin iskeä tulevasta Salamaponin selässä -kirjasta pieniä maistiaisia sivuille tässä Mesenaatti-kampanjan hiljalleen edetessä. Tämä ensimmäinen tekstinäyte on kirjan alkupäästä, vuodesta 2006 kertovan luvun lopusta.

Erinomaista perjantai-iltaa kaikille!

-Wilhelm

Rock-uskottavuuden alkulähteellä

Bändimme on useasti villin ja vaarallisen rock-elämäntyylin ytimessä. Seuraavassa esimerkki Lieksan Muhelinpurock-festivaalilta kesältä 2006.

Lähdimme keikkareissulle Joensuusta. Laina-Fiatin takapenkille istui Klausin äiti, joka lähti sukulaisvierailulle Lieksassa asuvan äitinsä luokse.

Ajoimme Lieksaan, jätimme Klausin äidin matkasta ennen Lieksan keskustaa ja jatkoimme Rokkaamaan Ankarasti! Saavuimme paikallisten nuorten järjestämälle festivaalille. Keskellä peltoa oli esiintymisalueena iso teltta. Tunnelma oli leppoisa, järjestysmiehilläkään ei ollut isommin tekemistä hyvin käyttäytyvien nuorten kanssa.

Keikka meni erinomaisesti. Saimme nuoren yleisömme näppeihin, loppukeikasta jopa flegmaattiset teltan takaseinään nojailijat.

Järjestäjät tykkäsivät keikastamme erityisen paljon, joten he lykkäsivät meille keikkapalkkion bonuksena mukaan pullapitkon sekä pullot Muumi-limonaadia mieheen. Kyllä kelpasi!

Tuohon aikaan meillä oli tapana poistua keikoilta suurieleisesti. Teimme vaikutuksen lieksalaisnuoriin poistumalla siten, että otimme ensin juoksuspurtin autolle ja ajoimme sitten hitaasti ulos alueelta pidellen tähtisadetikkuja ulkona ikkunoista.

Keikan jälkeen menimme tietenkin käymään Klausin mummolassa, jonne olimme hänen äitinsä jättäneet. Klausin mummo tarjosi jäätelöä ja mansikoita. Kaappikello raksutti.

Paluumatkalla näimme Ahvenisen rannalla taukopaikalla hienon auringonlaskun ja päätimme spontaanisti ottaa muutamia bändikuvia. Klausin äidille annettiin digikamerani ja lyhyt ohjeistus sen käyttöön.

Poseerasimme ison kiven päällä auringonlaskua vasten siten, että piirryimme kuvaan silhuetteina. Kun myöhemmin katsoimme kuvia, totesimme yhden kuvan olevan niin hieno, että siitä tulisi seuraavan levymme kansi. Näin myös kävi.

Monenkohan yhtyeen levyn kansikuvan on ottanut bändin solistin äiti?

10 vuotta, 10 kuvaa

21.02.2014 (Sekalaista)

Tänään tulee kuluneeksi päivälleen 10 vuotta siitä, kun soitimme ensimmäisen keikkamme! Merkkipäivän kunniaksi kymmenen kuvaa kymmenen vuoden ajalta lyhyiden muisteluiden kera. Bändimme synttäreitä juhlitaan sitten isommin keväämmällä, nähdään silloin!

-Wilhelm

2004

Vuosi jolloin kaikki alkoi. Minua pyydettiin alkuvuodesta järjestämään ohjelmaa yliopiston ainejärjestöni bileisiin. Soitin Klausille ja ehdotin bändin perustamista. Siitä puoli vuotta myöhemmin olimme jo äänittämässä esikoislevyämme. Tämä kuva otettiin heinäkuussa Joensuun Niinivaaralla. Halusimme tulevan Niinivaarantie 19 -levyn kanteen kuvan bändistä levyn nimessä mainittavalla tiellä. Pätkä tiestä oli korjaustöiden takia suljettu, joten saimme kuvailla ja juoksennella rauhassa liikenteestä välittämättä.

2005

Vuonna 2005 soitimme ensimmäistä kertaa keikkoja Joensuun ulkopuolella. Tässä kuvassa esiinnymme (ilmeisen itsevarmoina) Jyväskylän Vakiopaineessa. Meille muodostui heti lämmin suhde baariin ja sittemmin olemme soittaneet siellä useita mahtavia keikkoja.

2006

Kesällä 2006 meidät kutsuttiin ensimmäistä kertaa soittamaan Seinäjoen Provinssirockin alue-esiintyjälavalle. Yleisö tanssi niin innokkaasti, että lavalle joraamisen myötä pöllynnyt hiekka jumitti hetkeksi kosketinsoittimeni fillinapin.

2007

Vuonna 2007 julkaisimme alkuvuodesta toisen levymme, Niinivaara Expressin. Levyn myötä pääsimme esiintymään kotikaupunkimme Ilosaarirockiin. Jännitimme ennen keikkaa lavan takan, tuleeko kukaan katsomaan keikkaamme. Yleisöä saapui ennätyksellisen paljon ja keikka oli mahtava menestys. Tässä kuvassa olemme juuri poistumassa lavalta ja oma ilmeeni näyttää melkoisen onnelliselta.

2008

Vuonna 2008 teimme paljon keikkoja ja julkaisimme peräti kaksi levyä: keväällä vanhat loppuunmyydyt levyt yksiin kansiin niputtaneen Niin paljon rakkautta 2004-2005 -kokoelman ja syksyllä kolmannen levymme Salamasiskot, salamaveljet. Vappupäivänä 2008 otetussa kuvassa orastava menestys on selvästi nousemassa päähän: hämmästelemme Tampereen Telakan edessä sitä, ettei kukaan pakkaa soittokamojamme puolestamme autoon.

2009

Vuoden 2009 alkusyksystä aloitimme neljännen levymme kappaleiden työstämisen. Tämä kuva on aivan ensimmäisistä demosessioista, työn alla oli tuolloin kappale jonka nimeksi tuli myöhemmin Play.

2010

Vuoden 2010 keväällä julkaistiin neljäs levymme Oletteko te tosissanne? Levy otettiin vastaan innolla, se nousi jopa viralliselle myyntilistalle. Kesällä pääsimme muutaman vuoden tauon jälkeen soittamaan jälleen Ilosaarirockiin. Keikka oli vuoden huikeimpia kokemuksia. Tässä kuvassa olemme hiljentyneet kuuntelemaan, kun tuhatpäinen yleisö laulaa Nöpönenän kertosäettä.

2011

Yksi vuoden 2011 mieleen painuneimpia hetkiä oli Ilosaarirock-viikon lauantaina. Järjestimme yhteistyössä Ilosaarirockin järjestäjien kanssa Ukkosmaineen katujuna-ajelun keskustasta Niinivaaralle. Katujuna kiersi bändimme historian kannalta olennaisia paikkoja ja me esitimme kussakin paikassa biisin tai pari junamatkustajille.

2012

Aloitimme vuoden 2012 helmikuussa viidennen levymme äänitykset. Levynteko stressasi ajoittain kovasti, mutta keikoilta sai hirvittävän määrän energiaa. Tässä kuvassa poseeraamme kuvaajalle ennen encoreja Joensuun Kerubissa kesällä 2012.

2013

Vuonna 2013 teimme maaliskuussa julkaistun Pallosalama-levyn tiimoilta keikkoja tiiviisti kevään ja kesän ajan. Syksystä eteenpäin päätimme jäädä ensimmäistä kertaa pidemmälle keikkatauolle. Vetäydyimme tauolle hienoissa puitteissa, soitimme vuoden viimeisen keikkamme Joensuu Areenalla yhteisen suosikkimme PMMP:n lämppärinä.

2014

Yhtye täyttää kymmenen vuotta ja juhlii syntymäpäiviään loppukeväästä 10-vuotiskiertueen merkeissä. Keikkojen lisäksi pyöreitä vuosia on tarkoitus juhlistaa myös eräällä yllätyksellä.

24. luukku

24.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Joulukalenteri on edennyt vuoden viimeiseen luukkuun. Samalla on sopiva hetki lausua lyhyt yhteenveto vuodesta 2013, sillä päivityksiä sivustolle ei ole enää tämän vuoden puolella luvassa.

Ei ole liioiteltua sanoa, että vuosi 2013 oli tietyllä tapaa yksi raskaimmista tähänastisistamme. Julkaisimme maaliskuussa viidennen albumimme, Pallosalaman. Levy oli omasta mielestämme vahvin, ehein ja tasapainoisin levykokonaisuutemme. Teimme myös levyn eteen ennätyksellisen paljon töitä. Äänitimme koko levyn itse. Teimme biisejä vajaan parin vuoden ajan saadaksemme levylle parhaat mahdolliset kappaleet. Sovitimme biisit, soitimme rumpuja lukuun ottamatta kaikki instrumentit. Pelkkiin äänityksiin vierähti noin vuosi, ensimmäiset äänitykset tehtiin helmikuussa 2012 ja viimeiset tammikuun lopussa 2013. Työtunteja kertyi lukemattoman paljon.

Uskoimme ja toivoimme, että huolella ja rakkaudella tehty levy noteerattaisiin aiempia paremmin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Radiossa levy ei soinut kertaakaan. Keikkoja oli vähemmän kuin olisimme toivoneet, kesälle ei tullut ainuttakaan festivaalikeikkaa.

Ensimmäisessä levyyn liittyneessä haastattelussa kysyttiin ensimmäisenä kysymyksenä ”kuinka vakavissanne olette musiikkinne kanssa?”. Kaiken tehdyn työn sekä levyn eteen tehtyjen taloudellisten ja ajankäytöllisten uhrausten jälkeen kysymys tuntui siltä, kuin joku olisi lyönyt vatsaan. Yleensä olemme jaksaneet suhtautua vastoinkäymisiin ja typeriin kysymyksiin huumorilla, mutta tänä vuonna ei ole aina jaksanut nauraa.

Toki osansa on silläkin, että levymme ilmestyi varmaan huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Juuri samaan aikaan julkaistiin useita vuoden puhutuimmista kotimaisista levyistä: muun muassa J. Karjalaisen, Anssi Kelan ja Samae Koskisen uutuudet. Kaikki nuo levyt ovat täysin ansaitusti kehuttuja, ovat pyörineet ahkerasti myös kummankin meidän soittimissa.

Näkyvien julkaisujen alle oli helppo hukkua, varsinkin kun isompien levy-yhtiöiden tiedotuspuolella on enemmän lihasta kuin meidän pienellä Juki Recordsillamme. Ei voi mitään. Aina voi lohduttautua sillä, että hyvä musiikki on ajatonta: ei Pallosalama ole muuttunut huonommaksi, vaikkei sitä suuresti noteerattukaan.

Se, mihin tässä tekstissä olen pyrkimässä, ei kuitenkaan ole epätoivon vuodattaminen, vaan se, että yksi suurimmista tänä vuonna kannustaneista asioista on ollut teidän, yleisömme tuki. Kun esimerkiksi laitoimme sivuillemme mahdollisuuden tilata levy ennakkoon ja osallistua samalla sen rahoittamiseen, yllätti tilausten määrä meidät suunnattoman iloisesti. Samalla se helpotti taloudellisia paineita, saimme maksettua ennakkotilauksilla useita levyyn liittyviä laskuja.

Kaikkein tärkein voimaa antanut juttu on kuitenkin se, millainen tunnelma keikoillamme on ollut halki vuoden. Oli kyse sitten rokkiklubeilla soitetuista sähköisistä keikoista tai akustisista olohuonekeikoista, on yleisöstä välittynyt käsittämättömän voimakas hyvän mielen ja positiivisen energian lämmin virta. Keikkojen antamalla energialla on jaksanut sietää paremmin vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Keikoista on tullut sellainen olo, että meidän tekemisillämme on merkitystä ja että meistä on eniten hyötyä maailmalle, kun teemme näitä hommia eikä jotain muuta.

Näihin tunnelmiin liittyen viimeisessä joulukalenteriluukussa palataan huhtikuuhun, jolloin soitimme kotikaupungin Kerubissa. Keikka oli upea. Päätimme soittaa viimeisenä encorena Pielisjoen siten, että laskeuduimme lavalta yleisön joukkoon ja esiinnyimme täysakustisesti. Ihmiset lauloivat kappaleen mukana alusta loppuun. Kylmät väreet menivät koko biisin ajan, tunnelma oli uskomattoman harras. Muistan miettineeni biisin aikana, että tämän parempaa ei voi olla.

Tämän videon myötä haluamme toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rauhaisaa joulua sekä kaikkea hyvää vuodelle 2014! Suuri arvostuksemme teille, jotka olette olleet tänä vuonna keikoillamme. Saatte meidät tuntemaan olomme pidetyksi. Kiitos.

-Wilhelm

23. luukku

23.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tämän päivän luukussa päästään taas katselemaan ennennäkemätöntä videomateriaalia. Alla olevassa videossa vieraillaan edellisellä, tämän vuoden viimeiseksi jääneellä julkisella keikallamme. Soitimme lokakuussa Joensuu Areenalla yhteisen suosikkibändimme PMMP:n lämppäreinä. Keikasta löytyy reportaasia täältä.

Videolla kuultava Eka kerta oli settimme viimeinen biisi. Keikka oli kokonaisuutena erinomainen, tuntui mukavalta päättää keikkavuosi noin upeisiin puitteisiin ja tunnelmiin.

Samalla on pakko myöntää, että vaikka pitämämme keikkatauko on ollut monella tapaa hyödyllinen ja hyvä juttu, niin kyllä näitä videoita katsellessa alkaa keikoille pääseminen syyhyttää aika kovasti…

-Wilhelm

22. luukku

22.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tämän päivän joulukalenteriluukussa palataan viime kesään, jolloin soitimme Ilosaarirock-lauantaina erikoiskeikan: vedimme noin puolen tunnin akustisen setin Niinivaaran vanhan vesitornin puistossa.

Erityislaatuisen keikan taustalla oli se, että meillä oli ollut keikkaa edeltävänä perjantain ja lauantain välisenä yönä keikka baarissa Joensuun keskustassa. Paikka oli loppuunmyyty ja keikan aloittaessamme meininki aivan katossa. Muutaman biisin ajan mentiin hurmoksessa, sen jälkeen paikan toimittama äänentoistolaitteisto aloitti temppuilun. Ääni katkeili sekä lavamonitoreista että yleisön puolella.

Soitimme äänen pätkiessä settiämme eteenpäin erittäin hankalissa olosuhteissa. Lopulta kaiutinkaapit kyykkäsivät kokonaan ja ääntä kuului enää monitorikaiuttimista. Käänsimme ne yleisöä kohti ja soitimme vielä pari biisiä. Lopulta miksauspöydän kanavat lakkasivat toimimasta, eikä toisesta kosketinsoittimestani enää kuulunut ääntä. Olimme ehtineet soittaa noin kymmenen biisiä. Jouduimme toteamaan yleisölle tilanteen, emme voineet enää meistä johtumattomista syistä soittaa keikkaa loppuun.

Saimme harmituksen keskellä spontaanin idean: lupasimme yleisölle soittaa keikkamme loppuun seuraavana aamupäivänä vanhalla vesitornilla ja kutsuimme heidät kuuntelemaan loppukeikan sinne. Yleisön käyttäytyminen yllättävässä tilanteessa oli ensiluokkaisen hienoa. Kukaan ei buuannut, vaikka keikka jäikin vajaamittaiseksi. Ihmiset olivat ymmärtäväisiä.

Tynkäkeikan jälkeistä olotilaa on vaikea kuvailla kattavasti. Lyhyesti sanottuna tapahtunut ärsytti niin paljon, että teki mieli huutaa ääneen. Upeasti alkanut keikka oli tyssännyt kuin seinään. Kasasin kamojani pois lavalta ja yritin pitää itseni kasassa. Piuhoja irrotellessani tuntematon tyttö tuli kohteliaasti kiittämään hienosta keikasta ja harmitteli tapahtunutta sekä itsensä että meidän puolesta. Hänen jälkeensä juttusille saapui nuori mies, joka niinikään kiitti keikasta, kertoi olevansa ulkopaikkakuntalainen ja pyysi ystävällisesti reittiohjeita vesitornille. Kaiken sisäisen myllerryksen keskellä muistin, että meidän yleisömme on ihan mahtavaa.

Seuraavana päivänä soitimme lupauksemme mukaisesti puoliltapäivin akustisen keikan vesitornilla. Aurinko paistoi. Paikalle ei tietenkään ollut saapunut koko eilinen yleisö, mutta yllättävän paljon ihmisiä kuitenkin varhaisen ajankohdan huomioon ottaen, arviolta noin viitisenkymmentä. Oheisessa kuuntelijamme kuvaamassa videossa kuultava 80200 oli settimme viimeinen biisi.

Joku tuli keikan jälkeen kiittämään kädestä pitäen: ”en kyllä tiedä toista bändiä, joka kunnioittaisi yleisöään niin paljon, että tekee tällaisen jutun”. Voisin palauttaa kohteliaisuuden ja sanoa, että harvalla bändillä on niin hienoa yleisöä kuin meillä.

-Wilhelm

21. luukku

21.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tänään joulukalenterin luukussa avautuu katseltavaksi aivan ennennäkemätöntä videomateriaalia. Alla nähtävässä videossa kuullaan viime vuoden joulukuussa 30-vuotisjuhlieni yhteydessä soitetun keikan loppupuolella esitetty Nöpönenä.

Tuosta ikimuistoisesta syntymäpäivästäni olikin jo juttua tämän vuoden joulukalenterin neljännessä luukussa, joten en ala avaamaan aihetta sen enempää, tyydyn vain toteamaan, että ilta oli kyllä aivan älyttömän hieno kaikin puolin. Videosta ehkä välittyy osa paikan päällä vallinneesta lämpimästä ilmapiiristä. Mahtava keikka!

-Wilhelm

20. luukku

20.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tämän päivän luukku on omistettu Ukkosmaine-aiheisten asioiden sijasta meidän muille musiikillisille hankkeillemme. Kuten ehkä osa sivujemme kävijöistä tietääkin, olemme tehneet vuosien ajan Ukkosmaineen lisäksi musiikkia myös muissa yhtyeissä, joista tässä luukussa esitellään kaksi.

Ensinnäkin esiteltäköön Klausin Pihka ja myrsky -yhtye, joka julkaisee ensi vuonna ensimmäisen täyspitkän studioalbuminsa. Bändi soittaa kuulasta suomenkielistä pop-musiikkia. Biisit ovat Klausin tekemiä, sovitustyössä on ollut vahvasti mukana useampaa Ukkosmaine-levyäkin mukana tekemässä ollut Heikki Marttila. Heikki soittaa myös Pihkassa ja myrskyssä kitaraa.

Henkilökohtaisesti olen hyvin iloinen siitä, että Klausin bändihomma on nyt edennyt siihen pisteeseen, että levykin on jo valmiina. Tiedän, että yhtyetoverini luo uutta musiikkia koko ajan ja pelkät Ukkosmaineen raamit eivät sen ulostuomiseen riitä.

Pihkan ja myrskyn kotisivut löytyvät täältä. Bändin tänä syksynä julkaistu esikois-ep on kuunneltavissa muun muassa Spotifyssa. Alta löytyy lisäksi ep:n avausraidasta tehty musiikkivideo.

Minä olen puolestani soittanut Hullut Hattuset -lastenmusiikkiyhtyeessä yli kymmenen vuoden ajan. Suoritin vuonna 2002 siviilipalvelustani joensuulaisessa päiväkodissa. Bändi perustettiin tuolloin käytännön tarpeesta: huomasin päiväkodissa työskennellessäni, ettei lapsille ollut tarjolla kovinkaan paljoa musiikkielämyksiä.

Hullut Hattuset soitti ensimmäiset keikkansa Joensuun päiväkodeissa keväällä 2002 ja siitä eteenpäin homma lähti rullaamaan omalla painollaan. Keikkoja on tehty kolmatta sataa, levyjä on tullut neljä: yksi ep ja kolme täyspitkää levyä. Uusin levy Siilijalanjälki on kuunneltavissa Spotifyssa. Bändin kotisivut löytyvät puolestaan täältä. Siilijalanjälki-levyn Rupilisko-biisistä tehty musiikkivideo on katseltavissa alla. Bändi on muuten huomenna lauantaina 21. päivä keikalla Joensuun Kerubissa klo 15, tervetuloa!

Tällaisille sivupoluille mentiin tämän päivän luukussa, huomenna taas luvassa Ukkosmainetta!

-Wilhelm

19. luukku

19.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tänään joulukalenterin luukussa katsellaan kuvia maaliskuun alusta, jolloin soitimme Tallinnassa eräänlaisen “varaslähtökeikan” kevään keikkakiertueelle: Pallosalama-levy ilmestyi vasta viikko tämän keikan jälkeen. Kyseessä oli ensimmäinen Tallinnassa soittamamme keikka. Keikka oli Paar Veini -nimisessä paikassa järjestetyllä Odessa Pop -klubilla. Odessa Pop on tallinnalaisen musiikkiaktiivi Tauno Maarpuun pyörittämä klubi, jonka puitteissa on esiintynyt paljon bändejä niin Eestistä, Suomesta kuin muualtakin. Paar Veini on puolestaan reilun vuoden ajan toiminut viihtyisä pieni viinibaari Tallinnan vanhassakaupungissa, Sauna-kadulla. Suosittelen vierailemaan, mikäli on käymässä kaupungissa.

Keikkamme sai mukavasti huomiota paikallisissa musiikkimedioissa, Rada7-sivustolla oli haastattelu, biisimme olivat soineet Raadio 2:n taajuudella ja jopa Õhtuleht noteerasi keikan sivuillaan. Myös itse keikka oli erittäin mainio. Paikalle saapui mukavasti väkeä, joista suurin osa ei tiennyt bändistämme etukäteen mitään. Alkuhämmennyksen jälkeen saimme voitettua ihmiset puolellemme ja tunnelma oli mahtavan lämmin. Toivottavasti pääsemme Tallinnaan keikalle uudestaankin!

Valokuvaaja Aron Urb kuvasi keikkaa, hänen ottamaansa kuvagalleriaan pääsee klikkaamalla alla olevaa kuvaa.

-Wilhelm