4. luukku
04.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tämänpäiväisessä joulukalenterin luukussa palataan päivälleen vuoden taakse, jolloin vietin 30-vuotissynttäreitäni. Juhlat olivat Kerubissa, soitimme illalla keikan yhdessä Eläimen kanssa.
Syntymäpäivä oli ikimuistoinen ja sisälsi paljon huikeita musiikillisia yllätyksiä. Aamukahvia juodessani ja Facebook-onnitteluja selatessani huomasin Rutgers-yhtyeen tehneen minulle Geburtstag des Villes -laulun ja linkanneen sen YouTubeen: videon voi katsoa täältä. Ensi kerran videon katsottuani annoin sille tajuamattani aplodit yksin pöydän ääressä. Erityisesti solisti-Matin tanssiliikkeet tekivät lähtemättömän vaikutuksen.
Myöhemmin, kun teimme iltapäivästä Kerubilla soundcheckiä, marssi sisään yllättäen ystäväni Laura Vuorjoki-Elo kahdeksanhenkisen saattueen kanssa. Minut istutettiin lavan reunalle ja sain kuullakseni Lauran tekemän a cappella -sovituksen itselleni hyvin tutusta laulusta. Olin melkoisen otettu. Esitys on kuultavissa alla olevasta videosta.
-Wilhelm
3. luukku
03.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tämänpäiväisessä joulukalenteriluukussa kurkataan kuuntelijamme kuvaama Hälytys!-biisin tulkinta reilun puolentoista vuoden takaa.
Keväällä 2012 pääsimme ensimmäistä kertaa korkkaamaan vuoden 2011 alussa uudet tilat saaneen Kerubin lavan. Tuo huhtikuussa soittamamme keikka oli huikea, yleisöä oli paikalla mahtavan paljon ja tunnelma katossa heti alusta lähtien.
Videon alussa nähdään maineikas ”rokkitemppuni”. Veuhkuissani olen näköjään sitä pohjustaessani onnistunut painamaan temponappia ylimääräisen kerran: kappale etenee sen verran ripeään tahtiin, että Klaus repeää nauramaan ensimmäisessä säkeistössä vauhdikkaalle otteelle.
-Wilhelm
2. luukku
02.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tämän päivän luukussa palaamme kuuntelijamme kuvaaman videon myötä kesään 2011. Tuona kesänä pidimme Ilosaarirock-viikon lauantaiaamuna huiman suosituksi osoittautuneen katujuna-ajelun, jonka jälkeen soitimme mainion keikan Joensuun torilla.
Festivaalialueelle ei ollut sovittu keikkaa, mutta kun kävimme myöhemmin lauantaina asioimassa Levykauppa Äxän alueella olleessa bussissa, kysäisi Äxässä työskentelevä ystävämme Olli olisimmeko tahtoneet tulla soittamaan bussille lyhyen akustisen keikan seuraavana päivänä. Olimme joka tapauksessa festivaaleilla, joten se kävi meille hyvin. Ilmoitimme spontaanista keikastamme Facebook-sivuillamme sunnuntaiaamupäivästä. Sana levisi yllättävän nopeasti, ja paikalle saapui yleisöä jopa tungokseksi asti.
Oheisessa videossa kuullaan lyhyen settimme viimeinen kappale, Katuvalojen välke.
-Wilhelm
Ukkosmaineen joulukalenteri avautuu!
01.12.2013 (Uutiset)
Edelleen keikkatauolla oleva Ukkosmaine avaa tänään joulukuun ensimmäisenä päivänä perinteisen joulukalenterinsa! Tästä eteenpäin sivuille aukeaa jouluaattoon asti päivittäin uusi luukku, josta paljastuu jotain yhtyeeseen liittyvää pientä mukavaa. Luukut pääsee avaamaan Salama-blogista.
Ukkosmaine toivottaa kaikille mukavaa joulun odotusta!
1. luukku
Mainiota joulukuun alkua ja tervetuloa Ukkosmaineen joulukalenterin pariin! Kuten aiempinakin jouluina, täällä aukeaa päivittäin jotain yhtyeeseen liittyvää pientä mukavaa aina jouluaattoon asti.
Ensimmäisestä luukusta paljastuu kuuntelijamme kuvaama video tämän vuoden kesältä. Soitimme kesäkuun alkupuolella Helsingissä Senaatintorilla keikan Ilolla Pohjois-Karjalaan -maakuntavierailun yhteydessä. Keikalla kävi vierailemassa pitkästä aikaa myös Pyyhe kenttään…not! -videossa esiintyneen Salamasiskot-tanssiryhmän edustajia: keltahousuinen tanssija on Noora ja pinkkihousuinen Hilppa. Hilppa myöskin vastasi tanssikoreografiasta. Videolla kuultava 80200 oli settimme viimeinen biisi.
Senaatintorin keikka oli erinomainen, vaikkakin samana päivänä pääkaupunkiseudulla ollut kaatosade karsi harmillisesti yleisöä. Meidänkin keikkamme aikana tihuutti vielä vähän, mutta uskollisimmat kuuntelijat olivat paikalla siitä huolimatta.
Kerrottakoon tähän vielä pieni keikkaan liittyvä anekdootti. Meidän jälkeemme samalla lavalla soitti illan pääesiintyjä, Ismo Alanko. Samalla kun Ismon kamoja roudattiin lavalle, olimme lavan takana olleessa takahuoneteltassa syömässä. Klaus meni syötyään viemään kertakäyttölautasta lavalle vievän rampin vieressä olleeseen roskikseen. Roskiksen kantta ei kuitenkaan saanut auki, sillä sen päällä oli oluttölkki ja vesipulloja. Klaus kuvitteli, että minä olin varastoinut juomani kannen päälle ja aloitti leikkimielisen mutta suhteellisen kovaäänisen noitumisen: ”ja taas on jätetty pullot just siihen mihin sattuu huvittamaan, ei yhtään ajatella yhteisiä asioita, kuka idiootti tekee tuollaista”.
Klausin noituessa taiteilija Alanko kiirehti rampin yläosasta nolonnäköisenä hakemaan roskiksen päälle jättämänsä juomat: ”anteeksi kamalasti, en mä yhtään ajatellut”.
-Wilhelm