4. luukku
04.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tämänpäiväisessä joulukalenterin luukussa palataan päivälleen vuoden taakse, jolloin vietin 30-vuotissynttäreitäni. Juhlat olivat Kerubissa, soitimme illalla keikan yhdessä Eläimen kanssa.
Syntymäpäivä oli ikimuistoinen ja sisälsi paljon huikeita musiikillisia yllätyksiä. Aamukahvia juodessani ja Facebook-onnitteluja selatessani huomasin Rutgers-yhtyeen tehneen minulle Geburtstag des Villes -laulun ja linkanneen sen YouTubeen: videon voi katsoa täältä. Ensi kerran videon katsottuani annoin sille tajuamattani aplodit yksin pöydän ääressä. Erityisesti solisti-Matin tanssiliikkeet tekivät lähtemättömän vaikutuksen.
Myöhemmin, kun teimme iltapäivästä Kerubilla soundcheckiä, marssi sisään yllättäen ystäväni Laura Vuorjoki-Elo kahdeksanhenkisen saattueen kanssa. Minut istutettiin lavan reunalle ja sain kuullakseni Lauran tekemän a cappella -sovituksen itselleni hyvin tutusta laulusta. Olin melkoisen otettu. Esitys on kuultavissa alla olevasta videosta.
-Wilhelm
3. luukku
03.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tämänpäiväisessä joulukalenteriluukussa kurkataan kuuntelijamme kuvaama Hälytys!-biisin tulkinta reilun puolentoista vuoden takaa.
Keväällä 2012 pääsimme ensimmäistä kertaa korkkaamaan vuoden 2011 alussa uudet tilat saaneen Kerubin lavan. Tuo huhtikuussa soittamamme keikka oli huikea, yleisöä oli paikalla mahtavan paljon ja tunnelma katossa heti alusta lähtien.
Videon alussa nähdään maineikas ”rokkitemppuni”. Veuhkuissani olen näköjään sitä pohjustaessani onnistunut painamaan temponappia ylimääräisen kerran: kappale etenee sen verran ripeään tahtiin, että Klaus repeää nauramaan ensimmäisessä säkeistössä vauhdikkaalle otteelle.
-Wilhelm
2. luukku
02.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tämän päivän luukussa palaamme kuuntelijamme kuvaaman videon myötä kesään 2011. Tuona kesänä pidimme Ilosaarirock-viikon lauantaiaamuna huiman suosituksi osoittautuneen katujuna-ajelun, jonka jälkeen soitimme mainion keikan Joensuun torilla.
Festivaalialueelle ei ollut sovittu keikkaa, mutta kun kävimme myöhemmin lauantaina asioimassa Levykauppa Äxän alueella olleessa bussissa, kysäisi Äxässä työskentelevä ystävämme Olli olisimmeko tahtoneet tulla soittamaan bussille lyhyen akustisen keikan seuraavana päivänä. Olimme joka tapauksessa festivaaleilla, joten se kävi meille hyvin. Ilmoitimme spontaanista keikastamme Facebook-sivuillamme sunnuntaiaamupäivästä. Sana levisi yllättävän nopeasti, ja paikalle saapui yleisöä jopa tungokseksi asti.
Oheisessa videossa kuullaan lyhyen settimme viimeinen kappale, Katuvalojen välke.
-Wilhelm
Ukkosmaineen joulukalenteri avautuu!
01.12.2013 (Uutiset)
Edelleen keikkatauolla oleva Ukkosmaine avaa tänään joulukuun ensimmäisenä päivänä perinteisen joulukalenterinsa! Tästä eteenpäin sivuille aukeaa jouluaattoon asti päivittäin uusi luukku, josta paljastuu jotain yhtyeeseen liittyvää pientä mukavaa. Luukut pääsee avaamaan Salama-blogista.
Ukkosmaine toivottaa kaikille mukavaa joulun odotusta!
1. luukku
Mainiota joulukuun alkua ja tervetuloa Ukkosmaineen joulukalenterin pariin! Kuten aiempinakin jouluina, täällä aukeaa päivittäin jotain yhtyeeseen liittyvää pientä mukavaa aina jouluaattoon asti.
Ensimmäisestä luukusta paljastuu kuuntelijamme kuvaama video tämän vuoden kesältä. Soitimme kesäkuun alkupuolella Helsingissä Senaatintorilla keikan Ilolla Pohjois-Karjalaan -maakuntavierailun yhteydessä. Keikalla kävi vierailemassa pitkästä aikaa myös Pyyhe kenttään…not! -videossa esiintyneen Salamasiskot-tanssiryhmän edustajia: keltahousuinen tanssija on Noora ja pinkkihousuinen Hilppa. Hilppa myöskin vastasi tanssikoreografiasta. Videolla kuultava 80200 oli settimme viimeinen biisi.
Senaatintorin keikka oli erinomainen, vaikkakin samana päivänä pääkaupunkiseudulla ollut kaatosade karsi harmillisesti yleisöä. Meidänkin keikkamme aikana tihuutti vielä vähän, mutta uskollisimmat kuuntelijat olivat paikalla siitä huolimatta.
Kerrottakoon tähän vielä pieni keikkaan liittyvä anekdootti. Meidän jälkeemme samalla lavalla soitti illan pääesiintyjä, Ismo Alanko. Samalla kun Ismon kamoja roudattiin lavalle, olimme lavan takana olleessa takahuoneteltassa syömässä. Klaus meni syötyään viemään kertakäyttölautasta lavalle vievän rampin vieressä olleeseen roskikseen. Roskiksen kantta ei kuitenkaan saanut auki, sillä sen päällä oli oluttölkki ja vesipulloja. Klaus kuvitteli, että minä olin varastoinut juomani kannen päälle ja aloitti leikkimielisen mutta suhteellisen kovaäänisen noitumisen: ”ja taas on jätetty pullot just siihen mihin sattuu huvittamaan, ei yhtään ajatella yhteisiä asioita, kuka idiootti tekee tuollaista”.
Klausin noituessa taiteilija Alanko kiirehti rampin yläosasta nolonnäköisenä hakemaan roskiksen päälle jättämänsä juomat: ”anteeksi kamalasti, en mä yhtään ajatellut”.
-Wilhelm
Kolmen keikan päivä
28.10.2013 (Keikkapäiväkirjat)
Lauantai 19.10.
Bommari, Tampere
Areena, Joensuu
Sun Ahonlaita, Liperi
Keikkatauko on vähän kuin karkkilakko. Se otetaan tosissaan, mutta välistä repsahdetaan ja sitten syödään erilaisia värikkäitä makeisia kuin viimeistä päivää. Niinpä meidänkin syksyn keikkataukomme katkesi hetkeksi oikein rytinällä, kun ohjelmassa oli saman päivän aikana kolme keikkaa kolmella eri paikkakunnalla. Hulluutta on monenlaista.
Päätimme tosiaan kesän aikana oikeastaan ensimmäistä kertaa yhtyeemme historiassa pitää kunnolla pidemmän keikkatauon. Ratkaisussa ei ollut mitään dramatiikkaa, totesimme vaan että pieni irtiotto voisi tehdä hyvää. Jo nyt vajaan parin kuukauden perusteella voi sanoa, että ratkaisu on ollut erityisen hyödyllinen monellakin tavalla.
Tiedossa oli jo kesällä päätöstä tehdessä, että tauko tulee katkeamaan yhden päivän ajaksi. Tampereen ja Liperin keikat oli sovittu jo ennen päätöksen tekemistä emmekä halunneet alkaa perumaan niitä. Kummatkin keikat olivat kuitenkin yksityistilaisuuksia, eivät avoimia, joten ajattelimme että teemme ne vähin äänin ja ilmoitus julkisten keikkojen tauosta pätee niistä huolimatta.
No. Syyskuun loppupuolella Piiparisen Asko Kerubilta lähestyi ja kyseli kiinnostaisiko lämmitellä PMMP:tä heidän jäähyväiskiertueensa Joensuu Areenan keikalla. Päivämäärä oli sama kuin päivä, jolle kaksi yksityiskeikkaa oli aiemmin sovittu. Toiseksi lämppäriksi oli kuulemma jo sovittu Juki Records -tallikaverimme Eläin.
Toisin sanottuna käsittämättömän hieno kombinaatio. Kiinnostusta olisi ollut, mutta kun nyt päätös keikkatauosta oli tehty niin vastasin, että emme ole valitettavasti saatavilla. Täytyy sanoa, ettei asian ilmoittaminen ollut ihan helppoa. Järkeilin kuitenkin, että kun päätös on tehty niin pidetään siitä sitten kiinni.
Seuraavina viikkoina sain sosiaalisessa mediassa paljon muistutuksia ja hehkutusta PMMP:n tulevasta keikasta. Kaikki tuntuivat iskulta palleaan. Olisimme voineet olla mukana tuossa, äh! Olisiko pitänyt kuitenkin suostua? Lohduttauduin laskeskelemalla, että emme kuitenkaan olisi ehtineet Tampereen iltapäiväkeikalta ajoissa.
Asko oli onneksemme sinnikäs ja myös ilmeisen huono-onninen lämppärin hankkimisessa. Keikkaa edeltävän viikon tiistaina hän soitti uudelleen: ”ettekö työ nyt kuitenkin ois päässeet, kun en mie löydä tähän mitään toista niin hyvin sopivaa?”. Lupasin selvittää asian piakkoin. Soitin Klausille, joka myös myöntyi siihen että ehkäpä voidaan noin hyvästä syystä rikkoa tauko.
Ainoana huolena oli siis se, ehdimmekö Tampereelta Joensuuhun. Soitin Tampereen keikan järjestäjälle, selitin tilanteen ja kysyin olisiko mitenkään mahdollista aikaistaa soittoamme. Onneksemme hän suostui aikaistamaan soittoa tunnilla. Siirtymä oli siis mahdollinen paperilla, vaikka tulisikin tiukkaa. Soitin Askolle ja ilmoitin, että homma saadaan onnistumaan. Innostuin, vaikka samalla alkoikin hermostuttaa melkoisesti. Nyt täytyisi suunnitella kaikki etukäteen mahdollisimman tarkkaan. Saimme onneksemme houkuteltua mukaan kaverimme Karin kuskiksi. Olisi ollut vähän turhan raskasta soittaa päivässä kolme keikkaa ja sen lisäksi vielä ajaa noin 700 kilometriä.
Tulin keikkaa edeltävänä päivänä aamulautalla Helsinkiin. Klausin luokse, kahvit tippumaan ja bänditreenit pystyyn. Oli hyvä ottaa vähän tuntumaa biiseihin parin kuukauden tauon jälkeen. Sen verran niitä on kuitenkin näköjään tullut soitettua, ettei suurempia ongelmia ilmennyt. Loppuilta vapaata hengailua ja nukkumaan Klausin sohvalle puolenyön tienoilla.
Herätyskello soi lauantaiaamuna ennen seitsemää. Ulkona oli vielä pimeää. Suihkuun, pari kuppia kahvia ja sitten olikin jo aika lähteä liikkeelle, Tampereella piti olla tekemässä soundcheckiä kymmeneltä. Kari tuli kyytiin Siilitien metroasemalta ja siirtyi puikkoihin. Heti aluksi automekaanikkona työskentelevä Kari huomautti, että laina-automme talvirenkaat vaikuttavat nähneen jo parhaat päivänsä. Ja tosiaan, pito vaikutti heikolta jäisellä tiellä. No, lisäjännitystä matkaan, se on aina tarpeen.
Saavuimme Tampereelle aikataulun mukaisesti, mutta miksaajan ajo-ohjeet viivästyttivät keikkapaikalle pääsyä puolella tunnilla. Jostain syystä hän ohjeisti meidät kadulle, jolla oli kyllä samankuuloinen nimi kuin keikkapaikan osoitteella mutta todellisuudessa se sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Lopulta löysimme perille ja ajoimme auton ramppia pitkin keikkapaikkana toimivaan vanhaan väestönsuojaan kymmenisen metriä maan alle. Eksoottista.
Maanalaista menoa.
Miksaaja osoittautui kartanlukutaidoistaan huolimatta asialliseksi ja asiansa osaavaksi tyypiksi, ja saimme soundcheckin tehtyä ennen kuin yleisö alkoi valua paikalle. Pystytimme valmiiksi paitamyyntipisteen ja aloimme odotella parin tunnin päästä alkavaa keikkaa. Tapahtuman luonteena oli Tampereen Teknillisen yliopiston yliopistokunnan vuosijuhlien jälkeinen brunssi. Olemme soittaneet vastaavanlaisissa tilaisuuksissa toisaalla aiemminkin ja niissä on kyllä ollut hyvä meininki. On kiitollista esiintyä edellisiltana juhlineille ihmisille, jotka saavat dagen efter -ruokaa ja elämän hiljalleen voittaessa lavalle astelee mahtavaa positiivista energiaa hehkuva bändi. Siis me.
Keikkaa odotellessa tuli mieleen, että olisipa kiva jos ehtisi syömään kevyesti ennen esiintymistä, koska keikan jälkeen lähtö pitäisi tehdä äärimmäisen nopeasti jotta ehdimme Joensuuhun ajoissa. Siellä keikka alkaisi 20:45. Menimme Klausin kanssa kyselemään ruokaa. Ruokatiskin takana oli nuori mies, joka totesi että on vaan töissä eikä oikein tiedä mitään. Bongasin liedellä kattilan, joka näytti olevan täynnä jotain höyryävää keittoa. Väristä päätellen bataattikeittoa, oikein herkullisen näköistä. Kysyin voisimmeko ravita itseämme sillä ja nuori mies antoi luvan.
Ehdin lapioida pahvilautaselle kelpo annoksen ruokaa ja etsin jo tyytyväisenä lusikkaa, kun takavasemmalta paikalle lipui vihainen kokin essuun pukeutunut mies. Hän nappasi lautasen kädestäni ja totesi äkäisesti: ”ei se ole mitään keittoa, se on sulatettua cheddar-juustoa”.
Sataprosenttinen juustokeitto jäi testaamatta. Lohduttauduin kahvilla ja maissilastuilla.
Sovitun aloitusajan (klo 13) lähestyessä kävimme iskemässä lavan takana keikkavaatteet päälle ja siirryimme lavan edustalle paitakojun ääreen odottelemaan keikan alkua. Sovittuun aikaan miksaaja laittoi intronauhan soimaan. Halaus, ja sitten lavalle aloittamaan keikka Pallosalamalla.
Lavasoundi tuotti ongelmia alussa, kuuntelua piti pyytää muokkaamaan pariinkin otteeseen. Keikan aikana läsnä oli jokin kummallinen humina, jota ei kuulunut soundcheckissä. Yritimme silti luovia, ja onnistuimmekin varsin hyvin: jos meillä olikin paikoin vaikeuksia, niin kovinkaan paljon siitä tuskin välittyi yleisöön.
Yleisö oli koko ajan hyvin mukana, loppukeikasta väkeä valui pöydistä lavan eteen koko ajan enemmän. Salamaponi näytti olevan hitti, sillä sen aikana lavanedustalle tuli jo tungosta.
(kuva: Kari Leskinen)
(kuva: Kari Leskinen)
(kuva: Kari Leskinen)
Keikka päättyi hikisissä ja onnellisissa merkeissä. Yhä äänekkäämmäksi käynyt yleisö vaati lisänumeroita. Esitimme ensimmäisenä encorena viime vuoden lopusta asti keikkasetissä olleen käännösbiisimme, eli Action Manin (alkuperäisteos Aquan Barbie Girl). Se upposikin kuin lusikka sulaan cheddariin. Yleisö vaati vielä lisää ja soitimme Yli mutakuoppien -klassikkomme. Sitten keikka oli ohi, ja oli aika nopean siirtymän. Klaus siirtyi paitatiskille myymään, minä pakkasin kamani ja roudasimme ne Karin kanssa rivakasti autoon. Auto liikkui kohti Joensuuta melko tarkalleen puoli tuntia keikan päättymisen jälkeen. Nautimme autossa Klausin kanssa herkkulounaan: brunssilta napattuja paputacoja, nachoja ja salsaa.
Maantiegourmet.
Ajokeli oli paikoin hyvinkin haastava, lunta tuli ja tienpenkkaan näytti ajaneen paljon autoja. Onneksi kuskimme oli hyvä ja saatoimme levollisin mielin jopa vähän torkkua autossa. Joensuuhun saavuimme puoli kahdeksan maissa, keikkaan oli aikaa vähän reilu tunti. Alkoi välittömästi jännittää.
Areenalle saapuessamme Eläin oli aloittanut juuri settinsä. Kannoimme kamat valmiiksi lavan viereen ja veimme paidat ja levyt valmiiksi pystytetylle myyntipisteelle. Sitten suuntasimme etsimään takahuoneen. Nappasin takahuoneesta mukaani voileivän ja kävin kuuntelemassa Eläintä parin biisin ajan. Hyvältä kuulosti.
Solisti iloitsee laadukkaasta takahuoneseurasta.
Pian olikin jo aika siirtyä valmiuteen, vaihtoaikaa oli puoli tuntia. Tervehdimme Eläimet heidän lopeteltuaan keikkansa ja siirsimme omat kamamme lavalla. Miksaajana oli Kerubilta tuttu Sauli, monitorimiksaaja puolestaan oli tuttu mies Henry’s Pubista. Olimme hyvissä käsissä. Linjacheck oli nopeasti tehty. Sitten takahuoneeseen vaihtamaan vaatteet, aikaa keikkaan oli viisi minuuttia.
Siirryimme odottelemaan keikkaa lavan sivuun, jännitti melkoisesti ja väsymys toi vielä oman lisänsä palettiin. Kellon ollessa pykälässä kävi juontajana ollut Härkösen Ville spiikkaamassa meidät lavalle, ja sen jälkeen Sauli iski tutun intronauhan soimaan. Nopea halaus ja lavalle. Avausbiisinä oli 80200.
Keikka oli silkkaa juhlaa. Yleisöä oli paikalla reilusti, kaikki tietenkin paikalla PMMP:n takia, mutta aplodeista ja biiseihin osallistumisesta päätellen paikalla oli paljon ihmisiä joille meidänkin musiikkimme oli tuttua. Epäilemättä myös paljon tuoreita kasvoja. Lavasoundi oli erinomaisen selkeä, mikä teki omasta olosta vapautuneen. Setissä oli paljon keytarilla soitettavia biisejä, joten pääsin myös irtautumaan sopivasti kosketinkioskini ääreltä.
(kuva: Arttu Kokkonen)
(kuva: Arttu Kokkonen)
(kuva: Arttu Kokkonen)
Eläimen Laura kävi vierailemassa Niin sen pitikin mennä -biisissä stemmalaulajana. Lavalta poistuessaan Laura onnistui lähtöhalauksen yhteydessä pukkaamaan päällään leukaani niin että hampaat loksahtivat napakasti yhteen. Onneksi ei ollut kieli välissä.
Soittoajaksemme oli sovittu kolme varttia, joten keikka oli tavallista lyhyempi. Viimeisenä biisinä soittamamme Ekan kerran jälkeen kumarsimme yleisölle ja toivotimme heille mukavaa iltaa PMMP:n kanssa. Erinomainen veto, kannatti rikkoa keikkatauko!
Keikan jälkeen ei jaksanut vaihtaa keikkavaatteita pois, sillä seuraava keikka oli alkava jo reilun tunnin päästä. Hetki hengailua paitakioskilla tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja sitten kamat autoon. Ehdimme seurata PMMP:n keikkaa lavan vierestä muutaman biisin ajan ennen poistumistamme. Harmi, olisi ollut kiva nähdä keikka kokonaan, mutta toisaalta bändin kesän 2013 Ilosaarirockin huikealta keikalta jäi niin hyvät muistot, että ehkä se riitti henkilökohtaisiksi jäähyväisiksi bändille. Bändi jäi soittamaan Joutsenia, kun poistuimme Areenalta.
Sitten auto takaisin Kuopiontielle ja suunta kohti Liperiä. Löysimme ajo-ohjeen mukaisesti valaisemattomalle pikkutielle, jonka päästä löytyi vanha kyläkoulu, joka on nykyisin kommuunikäytössä. Astelimme sisälle ja tervehdimme juhlia järjestävät synttärisankarit. Paikalla oli parinkymmenen hengen juhlayleisö, joille meidän oli määrä soittaa akustinen keikka. Viritin kitaran ja astelimme tilavaan olohuoneeseen aloittamaan keikan.
Pitkän päivän rasitus tuntui kyllä kehossa, mutta se ei häirinnyt kuin ainoastaan kaikkein korkeimmalta menevissä stemmalauluissa. Soitimme kolmen vartin energisen keikan, jonka päätteeksi vaihdoin kitaraa ja suoritin toiselle synttärisankarille lahjaksi hankitun akustisen kitaran sisäänajon Yli mutakuoppien -biisillä. Sankari oli melko onnellisen näköinen, kun sai biisin päätteeksi yllätyksekseen kuulla kitaran olevan hänelle.
(kuva: Kari Leskinen)
Päivän viimeinen keikka oli erinomainen. Hauska kontrasti edelliseen: tuhatpäisen areenayleisön edestä parinkymmenen hengen eteen olohuoneen keskelle. Molemmat keikkamuodot ovat miellyttäviä, olen ylpeä siitä että bändimme osaa ottaa yleisönsä monenlaisissa miljöissä.
Keikan jälkeen hetki hengailua Liperissä ja samalla päivän pitkään kaivattu ensimmäinen oikea ateria. Sitten yön selkään ja Joensuuhun.
Suurkiitos kaikille päivän keikoilla olleille, oli mahtavaa! Nyt jatkamme keikkataukoamme ja palaamme ensi vuonna yhtyeemme kymmenvuotisjuhlien merkeissä. Voikaa hyvin!
-Wilhelm
Pallosalama: näillä se tehtiin
17.09.2013 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)
Pallosalama-levyn julkaisun alla sivuilla oli Pallosalaman kappaleita -juttusarja, jossa kerrottiin taustoja levyn biisien takaa. Nyt on vuorossa levyn tekemistä taustoittava osuus, joka kiinnostaa todennäköisesti huomattavasti marginaalisempaa yleisöä. Soitinnörtit, olkaa hyvä: näillä instrumenteilla Pallosalama tehtiin!
-Wilhelm
Koskettimet/syntetisaattorit:
Roland D-20
Vanha luottopeli, ollut mukana noin sadalla Ukkosmaine-keikalla ja kestänyt melko lailla temppuilematta kovakätistä käsittelyäni. Pääasiallinen soitin levyn riffimäisissä jutuissa ja sointumatoissa. Soundipankit ja niiden eri variaatiot ovat tulleet aika tutuiksi, joten tämä on kätevä sikälikin että tiedän mistä etsiä kun haetaan tietynlaista äänenväriä. Yksi omista suosikkioivalluksistani tällä levyllä oli Liian paljon kahvia -biisin jousimatto, johon haluttiin tiettyä lo-fi -otetta. Laitoin kaksi jousisoundia päällekkäin ja laitoin toisen hienoiseen ylävireeseen ja toisen vastaavasti alavireeseen: lopputulos kuulostaa viehättävästi siltä kuin raita tulisi hieman väärällä nopeudella pyörivältä vinyylilevyltä.
Roland SH-2000
Monofoninen analogisyntetisaattorini, jossa on yksinkertaiselle kosketinsoittajalle ihanan yksinkertainen käyttöliittymä. Tämä on käytössä useimmissa synasooloissa, sekä esimerkiksi Hau hau -biisin introssa.
Roland RD-700SX
Asuinkumppanin myötä talouteen päätynyt, ihan oikea sähköpiano. Painotetussa koskettimistossa on miellyttävä, jämäkkä ja raskas tuntuma joka inspiroi soittamaan erilaisia juttuja kuin mitä kevytotteisilla syntikoillani syntyy. Pianosoundia en tosin tästä käyttänyt, vaan eri soitinmallinnoksia. Lisäksi käytin tätä pääasiallisena midikoskettimena, joskin levylle kyllä päätyi aika vähän midinä soitettuja juttuja, suurin osa levyn kosketinsoundeista on lähtöisin eri soittimien soundipankeista.
Nord Electro 2
Samalla tavalla talouteen päätynyt kuin edellämainittu Rolandin sähköpiano, tämä tosin vasta viime vuoden lopulla palauduttuaan pitkästä lainasta. Asiaan perehtyneet tietänevätkin, että tässä on vallan mainioita piano- ja urkumallinnoksia. Koska tämä tuli kehiin levynteon loppuvaiheessa, niin en ehtinyt käyttää tätä paljonkaan. Soitin tällä kuitenkin urkuraidan Pallosalama-biisiin sekä lisäksi Rhodes-mallinnosta Lumipalloon.
Salamamagneetilla koristeltu Nord.
Yamaha PSR-7
Kosketinsoitin, joka on Ukkosmaineen synnyn kannalta aivan olennainen (lue bändihistoria jos et tunne faktoja). Tajusin aivan levynteon loppumetreillä, ettemme ole käyttäneet tätä missään biisissä. Asia oli korjattava, joten soittimen sisältämä trademark-fillimme päätyi Karkauspäivä-biisin loppuun. Se olikin siis ainoa tällä kosketinsoittimella soitettu asia.
Korg Monotron
Päädyin ostamaan alkuvuonna 2012 heräteostoksena DLX:stä. Ison tulitikkulaatikon kokoisesta muoviboksista irtosi hämmentävän hyviä analogisoundeja, mutta leluhan se oli: Monotronilla ei voinut oikein soittaa mitään ”oikeita juttuja”, efektimäisiä pulputuksia ja sähinöitä vain. Oli soittimesta kuitenkin sen verran hyötyä että tästä sai Hau haun kaoottiseen väliosaan tunnelmaan sopivaa vinkumista. Sittemmin annoin soittimen kaverilleni Kimmolle 30-vuotislahjaksi.
Kielisoittimet:
Fender Telecaster
Levyn ykköskitara. Tämä vuoden 1996 Meksikon Tele päätyi minulle syksyllä 2010. Olin haaveillut Telecasterista jo pidemmän aikaa, ja toiveina oli saada jo valmiiksi sisäänsoitettu (eli käytetty) kitara, joten selailin muusikoiden.net-sivustoa taajaan. Satuin huomaamaan tämän kitaran myynti-ilmoituksen tuoreeltaan juuri kun olin lähdössä lastenmusiikkikeikalle Vantaalle. Ja kappas vaan, kitarakin sijaitsi Vantaalla. Niinpä kävin keikan jälkeen testaamassa keppiä kaupantekijän luona ja totesin sen käsiini sopivaksi.
Kitara on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Tukeva kaula sopii mukavasti isohkoihin käsiini ja ylipäätään kitara sopii hyvin hakkaavaan komppaustyyliini. Mikitys tässä on hieman erilainen kuin Teleissä yleensä, kaulassa on kaksikelainen mikki ja sen myötä mikkivalitsin on viisiasentoinen. Sävyjä on siis käytännössä enemmän. Silti totesin aina uudestaan äänityksiä tehdessä että tallamikki on komppimaisiin juttuihin poikkeuksetta paras valinta.
Telecaster Wilhelmin työhuoneen sohvalla.
Fender Strat
Ensimmäinen sähkökitarani. Siis ikinä. Pitkällisen säästämisen ja isän sekä mummin suopealla myötävaikutuksella sain tämän itseni ikäisen jenkki-Straton omakseni yläasteikäisenä. Siitä asti se on ollut mukanani, ja tämä on kevyesti kitara jota olen soittanut elämässäni eniten. Elämänjäljet myös huomaa, kitara on kauniisti relikoitunut.
Levyllä en käyttänyt tätä silti monessa biisissä, sillä Telestä irtosi parempi säröinen soundi. Strato on omimmillaan puhtaissa osuuksissa, mutta niitä ei levyllä hirveästi ole.
Straton julkisivu on lähes salonkikelpoinen…
…soittimen takaa paljastuvat elämänjäljet neljän vuosikymmenen ajalta.
Ibanez RG-350
Kitara joka päätyi minulle värityksensä takia. Hullut Hattuset -bändikaverini Miihkali oli hankkinut tämän itselleen uutena Yhdysvalloissa viettämänsä vaihto-oppilasvuoden aikana ja onnistunut erikoisten harjoitteidensa (kitaran pyöräyttäminen olan yli) ohella muun muassa murtamaan kitaran kaulan kahdesti. Suomeen palatessaan Miihkali pyrki luopumaan ylimääräisistä soittimista ja oli mitä ilmeisimmin vähän tympääntynyt siihen kuinka paljon kitaran korjaamiseen oli uponnut rahaa. Minulla puolestaan oli nurkissa ylimääräinen midikeyboard, joten vaihdoimme soittimet päikseen.
Vaikka tämä onkin melko krouvi instrumentti, olen jotenkin tykästynyt tähän suuresti: se tuntuu käsissä mukavalta ja inspiroivalta. Saadessani tämän olin poikamaisen innostunut siitä että minulla oli pitkästä aikaa hevikitara (edellisen kerran olin omistanut sellaisen lukioikäisenä), humbucker-mikkeineen ja lukkotalloineen. Kitara vaikutti vahvasti Pallosalama-biisin syntymiseen, biisin pääriffi syntyi eräänä aurinkoisena kevätpäivänä tällä soitellessa (lue lisää täältä). Niin, ja tämähän tosiaan esiintyy sekä Pallosalama-musiikkivideossa että myöskin levyn kannesta löytyvässä kuvassa.
Muun muassa pimeässä hohtavalla salamalla sekä pinkeillä otelautatarroilla kustomoitu kitara.
Ibanez JPM100P4
Teimme Pallosalama-biisin kitaraäänityksiä Joensuussa 30-vuotispäiväni aattona ja Nerve End -bändin laulaja-kitaristi Joonas lainasi tämän lyhyellä varoitusajalla, kun sessioihin alun perin lainaamani kitaran säädöt olivatkin aivan päin prinkkalaa. Onni onnettomuudessa, sillä tämä oli soittotuntumaltaan erittäin miellyttävä ja soundillisesti juuri sitä mitä kaivattiinkin. Kaikki levyn nimibiisin kitaraosuuteni on siis soitettu tällä. Knoppitietona kerrottakoon vielä, että Joonas oli ostanut tämän Stam1na-yhtyeen Pexiltä, joka on puolestaan soittanut tällä samaisella yksilöllä Stam1nan esikoislevyn kaikki osuutensa.
Fender Precision Bass (medium scale)
Tämä 80-luvun puolivälissä Japanissa valmistettu basso on soitin, johon olen tykästynyt kovasti. Löysin tämän muusikoiden.netin kautta kesällä 2011, kun etsin aiemmin myymäni Fender Precision Lyte -basson tilalle parempaa soitinta silmälläpitäen uutta pestiäni: Hullut Hattuset -yhtyeeni kokoonpanon pienennettyä basistin tontti jäi minun hoidettavakseni.
Tämä on siis medium-skaalainen basso, mikä tarkoittaa sitä että skaala on lyhyt- ja normaaliskaalaisen välillä. Basson kaula on myös erittäin siro. Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että basso sopii kitaristin käsiin erinomaisesti ja on kevyt ja mukava soittaa. Tällä on soitettu suurin osa Pallosalama-levyn bassoraidoista.
Musta ja keltainen, Wilhelmin suosikkivärit.
Epiphone Embassy
Klausin omistuksessa oleva raskastekoisempi basso, josta irtoaa Fenderiäni raskaampi ja jykevämpi alakerta joka sopi paremmin rajumpiin biiseihin: tällä on siis soitettu Pallosalaman ja Vauhtisokean bassot.
Alvarez AF60CK
Klausin akustinen kitara, jolla soitin Niin sen pitikin mennä -biisin kertosäkeen sointuheläykset. Muuten akustista kitaraa ei levyllä kuullakaan.
Casio DG-20
Oletteko te tosissanne? -levyllä isostikin esillä ollut Casion syntetisaattorikitara jäi tällä levyllä sähkökitaroiden jalkoihin, mutta kyllä sitä kuitenkin vähän kuullaan: Draaman kaarella -biisin riffit on soitettu sähkisten lisäksi tällä. Lisäksi tällä on soitettu Karkauspäivä-biisin soolo.
Ibanez M510E
Mandoliinini, jolla päädyin soittamaan syntetisaattorin sijasta Titanicin keulassa -biisin introriffin, sekä myös muita maniskajuttuja kyseiseen biisiin.
Vahvistimet:
Vox AC4TV
Sessioiden pääasiallinen kitaravahvistin. Tämä on varsin kompakti, neljän watin pikku putkivahvistin jossa on koostaan huolimatta varsin maukas soundi. Putkiksi olen tosin vaihtanut JJ:t, mielestäni ne soivat lämpimämmin kuin vähän turhan kireät tehtaalla asennetut putket. Pääasiallisesti en käyttänyt komppiosuuksissa kitaran ja vahvistimen välissä mitään pedaaleja, vaan avasin vahvistimen volumea sen verran että soundi meni mukavasti särölle. Yksinkertainen on kaunista.
Vox AC15 HW Blue Alnico -elementeillä
Pallosalama-biisin kitarat on äänitetty tällä, jo edellä mainitulta bändikaveriltani Miihkalilta lainatulla vahvistimella.
Aguilar Tone Hammer
Mainio Pre-amp/d.i. box, jonka läpi on äänitetty kaikki levyn bassot.
Efektit:
(ainakin nämä, jotain todennäköisesti unohtui)
Boss SYB-3 Bass Synthesizer
Digitech Whammy IV
Electro-Harmonix Big Muff Pi
Fulltone OCD
Ibanez SD-9 Sonic Distortion
Line 6 DL4 Delay Modeller
MXR Distortion +
Osa levyllä käytetyistä efektipedaaleista. Huomaa myös seksikkäät soittokengät.
Ukkosmaine puolen vuoden keikkatauolle
04.09.2013 (Uutiset)
Ukkosmaine jättäytyy syyskuun alusta eteenpäin noin puolen vuoden mittaiselle keikkatauolle. Yhtye esiintyy julkisesti seuraavan kerran vuonna 2014. Loppuvuodelle ei siis ole enää luvassa julkisia esiintymisiä.
- Mitään ylenmääräistä dramatiikkaa tähän ei liity, tässä kohtaa on sopiva paikka pitää ensimmäistä kertaa bändihistoriamme aikana vähän pidempi tauko ja palata sitten ensi vuonna yhtyeen kymmenvuotisjuhlien merkeissä, kertoo kosketinsoittaja Wilhelm Meister.
- Kyseessä on tosiaan vain tauko bänditoiminnasta, jonka tarkoituksena on kypsytellä seuraavia juttuja, kerätä virtaa tulevaan ja keskittyä kumpikin omilla tahoillaan musiikillisiin projekteihin bändin ulkopuolella: itse työstän parhaillaan Pihka ja myrsky -yhtyeeni pitkäsoittoa. Ei siis tarvitse hermoilla, yhtyemme ei ole kantamassa syntikoita panttilainaamoon, vakuuttaa solisti Klaus Thunder.
Ukkosmaine julkaisi tämän vuoden keväällä Pallosalama-albumin, joka on yhtyeen järjestyksessään viides studioalbumi. Kevään ja kesän aikana yhtye teki levyn tiimoilta kolmisenkymmentä keikkaa eri kokoisissa keikkapaikoissa. Pallosalama-levy sai musiikkimedioissa sekä kahden että viiden tähden arvioita. Koskettavimmat ja syvällisimmät palautteet yhtye sai kuuntelijoilta keikkojen yhteydessä sekä vieraskirjaviesteinä, kaikesta päätellen levy on antanut monelle positiivista energiaa ja voimia.
Ukkosmaine toivottaa kaikille rakkaudentäyteistä loppuvuotta!
Pallosalama kaupoissa nyt!
15.03.2013 (Uutiset)
Ukkosmaineen viides studioalbumi Pallosalama ilmestyy tänään ja on saatavilla asiantuntevista levykaupoista ympäri maan! Digitaalisena latauksena levyn voi ostaa esimerkiksi iTunesista.
Levyn biisejä käsittelevän Pallosalaman kappaleita -juttusarjan viimeinen osa on nyt luettavissa Salamablogissa. Kompostilehden tuoreen haastattelun voi puolestaan lukea täällä.
Ukkosmaineen levynjulkistamiskiertue alkaa ensi viikolla Semifinalista Helsingistä ja jatkuu halki kevään. Tähän mennessä varmistuneet keikkapaikat voi tarkastaa keikkakalenterista: useimmille keikoille saa myös jo ostettua ennakkolippuja.
Ukkosmaine toivottaa kaikille aurinkoista kevättä, nähdään keikoilla!
Pallosalaman kappaleita, osa 5
(Levypäiväkirjat, Pallosalama)
Niin sen pitikin mennä
Klaus: Kun demottelin tätä laulua akustisen kitaran kanssa niin se ei meinannut onnistua kun aloin pillittämään aina viimeistään toisen kertosäkeen kohdalla. Mutta silleen hyvällä tavalla. Nauroin ja itkin ihokarvat pystyssä. Sitä on säveltäminen parhaillaan. Onneksi Wilhelm piti tästä kappaleesta myös.
Äitini sanoo aina että ”asioilla on tapana järjesttyy, jos ei ennemmin nii sitte myöhemmin”. Se joskus ärsytti minua mutta viime aikoina olen alkanut uskomaan siihen. Hauskaa on se, että äiti ei tietenkään enää voi sanoa sitä kun siitä tulee aina tämä kappale mieleen. Mutta ei se haittaa, se ajatus kuitenkin putkahtaa ilmoille ja sitten naurattaa.
Wilhelm: Hyvä ja ehjä biisi. Käytännössä ekassa akustisen kitaran kanssa rämpytellyssä demossa oli jo kaikki kohdallaan, ainoastaan rakennetta muokattiin siten että yksi osa päätettiin jättää pois: vähemmän on enemmän. Sovituksellisesti tehtiin sitten paljonkin, tämä taisikin olla eka bändisovitusmeiningillä tehdyistä biiseistä. Ja myönnettäköön että minäkin liikutuin kertsin kohdalla kun kuulin biisin demon ekaa kertaa.
Karkauspäivä
Wilhelm: Kertosäe oli olemassa jo pari vuotta sitten. Rallatusmainen melodia jotenkin ilmestyi sanoineen päähän ilman mitään pohjustusta. Nauhoitin kertsin talteen sillä siitä tuli heti hyvä mieli ja sellainen olo että tästä tulee Ukkosmaineelle mahtava biisi.
Olikin yllättävän hankalaa keksiä tähän sopivia säkeistöjä, sillä kertosäe ei tavallaan antanut hirveästi vinkkejä siitä mistä biisin pitäisi kertoa. Kävin ideoideni kanssa hyvinkin korkealentoisissa sfääreissä. Yksi käytännössä valmis sanoitus (eri säkeistön melodialla) myös hylättiin koska se tuntui liian ilmeiseltä.
Olen itse vahvasti sitä mieltä, että aikarajat ovat luovassa työssä tärkeitä ja että pakko on paras muusa. Niinpä levyn äänitysaikataulujen rajojen tullessa vastaan istuin taas kerran koskettimien ääreen, koska olin vakaasti sitä mieltä että tämän kertosäkeen sisältävän biisin pitää päätyä tälle levylle. Päätin hylätä kaiken aiemmin tekemäni ja aloittaa taas kerran alusta. Tein pitkälti yhdeltä istumalta uuden säkeistön melodian ilman sanoja ja tykkäsin siitä uudesta suunnasta johon biisin tunnelma siirtyi. Melodian töksähtelevä rytmi miellytti kovasti, mutta sanoituksesta ei ollut mitään hajua.
Pyörittelin pari päivää sanoitusideoita saamatta aikaiseksi oikeastaan mitään muuta kuin irrallisen kuuloisia lauseita. Sitten yhtenä yönä juuri ennen nukahtamista päähän tuli sängyssä maatessa erilaisia mielikuvia ja niiden pohjalta tuli yhtäkkiä mieleen lause ”Hangessa seisoin, näytin eksyneeltä marsulta”. Mahtava aloitus biisille! Olin jo nukahtamaisillani, mutta pakottauduin kirjoittamaan lauseen ylös. Tuon lauseen ympärille loppubiisi rakentuikin sitten seuraavina päivinä varsin mallikkaasti.
Tämä on levyn hilpeimpiä biisejä, jonka levyversio sisältää paljon kaikkia hauskoja yksityiskohtia. Hyvän mielen päätösraita!
Klaus: Mukavan perinteinen Ukkosmaine-teos. Luulen että meidän monille vanhoille kuulijoille tulee hyvä mieli kun se trademark-rumpufilli kajahtaa c-osan jälkeen. Meillekin tulee siitä hyvä mieli.