3. luukku: Vakiopaine
03.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Joulukalenterin kolmannen luukun auetessa yhtyeemme haluaa lähettää lämpimät terveiset Jyväskylän Vakiopaine-baarin henkilökunnalle! Kyseisessä mahtavatunnelmaisessa paikassa olemme soittaneet eräät parhaista keikoistamme koskaan. Tunnelma on ollut muutenkin aina harvinaisen hyvin kohdallaan.
Tämä kuva on otettu 17.2.2007 Korjaamolla Helsingissä (soitamme muuten samaisessa paikassa ylihuomenna). Niinivaara Express julkaistiin kyseisen vuoden ystävänpäivänä, ja Korjaamon keikka oli levynjulkaisuviikon neljäs keikka. Edellisiltana olimme soittaneet Vakiopaineessa, joka sponsoroi yhtyettämme t-paidoilla. Tyylikästä!
-Wilhelm
2. luukku: Mietteliäänä kiven päällä
02.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tänään joulukalenterin luukun takaa aukeaa kuva, joka olisi voinut olla levynkansi jos Niinivaara Express -levy olisikin jostain syystä ollut Klausin soololevy.
Niinivaara Expressin kanteen päätynyt hieno auringonlaskukuva otettiin Lieksan keikalta palatessa kesällä 2006. Emme olleet lainkaan etukäteen suunnitelleet ottavamme yhtään mitään kuvia, mutta kun silmien eteen avautui taukopaikalla upea maisema, niin päätimme tarttua tilaisuuteen: minulla sattui olemaan mukanani digikamerani. Kun myöhemmin kävimme kuvia läpi, päätimme heti sen meidän molempien silhuetit sisältävän kuvan kohdalla, että tämä tulee levyn kanteen.
Tämä mietteliään oloisen Klausin silhuettikuva taitaa olla minun ottamani, mutta levynkanteen päätyneet kuvat otti keikkareissullamme mukana ollut Klausin äiti. Mitenkähän monen muun bändin levynkannen on kuvannut solistin äiti?
-Wilhelm
Joulukalenteri ja kilpailu!
01.12.2009 (Uutiset)
Klaus Thunder & Ukkosmaine osallistuu joulunodotukseen avaamalla kotisivuilleen joulukalenterin! Päivittäin avautuvista luukuista tulee löytymään kuvia, muistoja, tarinoita ja muuta mukavaa. Yhden luukun sisällöksi yhtye toivoo muistoja ja tarinoita kuuntelijoiltaan. Järjestetäänpä siis sen varjolla pieni kilpailu.
Lähetä oma Ukkosmaine-aiheinen juttusi osoitteeseen jukirecords(a)gmail.com, niin olet mukana arvonnassa. Voit lähettää esimerkiksi kuvan ja siihen liittyvän tarinan, muiston johon yhtyeen musiikki jollain tavalla liittyy, tai vaikka itse tekemäsi piirroksen. Valikoidut kertomukset julkaistaan joulunalusviikolla joulukalenterissa. Jos et halua omaa nimeäsi julki juttusi yhteydessä, niin mainitse siitä sähköpostissasi.
Pääpalkintona on tarjolla todellinen keräilyharvinaisuus: voittajalle lähtee yhtyeen nimikirjoituksilla varustettuna vuonna 2004 julkaistu Jukin kulkuset -joululevy (sisältää Ukkosmaineen joulubiisin), alkuperäinen Pielisjoki-ep sekä vanhoja keikkajulisteita. Molempien levyjen pienet painokset ovat aikoja sitten loppuunmyytyjä, näitä ei siis löydy enää mistään. Lohdutuspalkinnoiksi laitetaan lisäksi Salamakasseja. Muista siis liittää sähköpostiin postiosoitteesi! Kilpailuaikaa on 18.12. saakka. Onnea matkaan!
1. luukku: Raukea kesäilta
Tervetuloa Ukkosmaineen joulukalenterin ensimmäiseen luukkuun!
En vielä tiedä itsekään ihan tarkkaan, mitä kaikkea näistä luukuista tulee löytymään. Lähtöajatuksena on kuitenkin se, että joka päivä tänne päivittyy jokin tarina, anekdootti tai vastaava minulta tai Klausilta. Ja kuvia tietysti myös. Luukut saattavat ehkä sisältää muutakin mediaa…saa nähdä.
Ja kuten tuossa etusivullakin on mainittu, yhden luukun sisällöstä saatte vastata te, arvon kuuntelijamme. Eli sinne vaan ohjeiden mukaisesti sähköpostia menemään.
Ensimmäisessä luukussamme aukeaa kuva kesältä 2004. Yhtye on juuri jokunen tunti sitten soittanut keikkansa alue-esiintyjänä Ilosaarirockissa, ja rentoutuu ansaitusti festarin vip-baarissa oluen äärellä ilta-auringon paistaessa.
Pidän kuvan raukeasta tunnelmasta, jossa ilmeissä on kuitenkin tiettyä odottavuutta. Edellisenä päivänähän olimme voittaneet katutähtikilpailun yleisöäänestyksen, jonka myötä pääsimme sitten Ilosaarirockiinkin soittamaan. Keikkasuosio oli muutenkin nousussa, ja ensimmäinen levy tekeillä.
-Wilhelm
Salamablogi!
24.11.2009 (Uutiset)
Klaus Thunder & Ukkosmaine -sivusto uudistuu tänään avatun Salamablogin myötä. Salamablogi korvaa sivuilla päiväkirjan, jota on päivitetty sivuston alkuajoista lähtien. Vanhat päiväkirjamerkinnät löytyvät edelleen Salamablogista, mutta nyt kategorioiden ja ajan mukaan järjestelyjä kirjoituksia on helpompi selata.
Etusivun rakenne puolestaan muuttuu sen verran, että jatkossa etusivun oikeassa reunassa näkyvät tuoreimmat blogimerkinnät ja vasemmalla tuoreimmat uutisotsikot. Uusista blogikirjoituksista ei siis erikseen mainita uutisteksteissä, kuten päiväkirja-aikoina oli tapana.
Salamablogin ensimetrien kunniaksi korkataan alkaneeksi myös Klaus Thunder & Ukkosmaineen tulevaan levyyn liittyvät kirjoitukset. Levy on parhaillaan demovaiheessa, lue lisää Wilhelmin blogikirjoituksesta.
Lisäksi kerrottakoon, että Salama-shopista voi tehdä joululahjatilauksia perjantaihin 18.12. asti. Sen jälkeen kaupan henkilökunta lomailee 4.1.2010 saakka. Levy-yhtiön arkistoista löytyi nipullinen Niinivaara Express -levyn aikaisia postikortteja, niitä laitetaan mukaan yhtyeen omakätisillä jouluterveisillä parillekymmenelle nopeimmalle (levyn tai paidan) tilaajalle!
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen lämpöä ja voimia talven pimeyteen!
Uusi levy: ensimmäiset merkinnät
23.11.2009 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)
Laitetaanpas tämän uuden Salamablogin kunniaksi aluille tulevaan levyyn liittyvä tarinointi. Aluksi lienee syytä vähän kertoa taustoja siitä missä mennään ja miten siihen ollaan päädytty. Merkintöjä ei ole tullut uuden materiaalin työstämiseen liittyen kirjattua näille sivuille. Osin se johtuu siitä, että suurin osa energiasta tuntuu keskittyneen tämän homman ympärille. Osin myös siitä, että nyt on kivempi kirjoittaa, kun jotain on jo tehtynä.
Eli siis. Alun perin oli tarkoitus, että käymme uusien biisien työstön pariin vasta ensi vuoden puolella. Minun osaltani aikataulut menivät kuitenkin uusiksi, kun elokuun alkupuolella ilmeni että toisen yhtyeeni levyn äänitykset lykkääntyvät hamaan tulevaisuuteen, vähintään yli vuoden päähän. Muistan maininneeni Klausille asiasta miltei saman tien.
Ensimmäinen konkreettinen asia levynteon suhteen tapahtui Saksan keikkaa seuranneena maanantaina. Saavuimme Helsinkiin sunnuntaiyönä ja menimme Klausin luo yöksi. Seuraavana aamuna herättyämme aloimme työstää kilpailukappaletta Euroviisujen avoimeen karsintaan, joka päättyi saman viikon lopussa. Tähän kohtaan pitäisi muuten varmaan laittaa hymiö. Mutta kun tuota asiaa ajamaan on perustettu jo Facebook-ryhmäkin, niin pitihän meidän kantaa kortemme kekoon, kun kisassa oli edes kosmeettinen mahdollisuus osallistua isojen levy-yhtiöiden ulkopuolelta.
Tahti oli niin tehokas, että ainakin itse muistan hämmästyneeni. Biisi sävellettiin ja sovitettiin saman päivän aikana, sen jälkeen Klaus teki alustavat sanat seuraavana päivänä, ja muistaakseni keskiviikkona hioimme sanat kuntoon ja miksasimme koko paketin.
Työstön alla kappale Euroviisukarsintoihin.
Kyseinen biisihän ei sitten päässyt esikarsintaa pidemmälle, mutta se antoi hyvän lähtösysäyksen uudelle materiaalille. Itselleni se antoi myös vahvan luottamuslatauksen orkesteriimme. Tässä yhteydessä lienee paikallaan todeta myös se, että viime levyn työstön aikaan koin itse ettei mistään tuntunut tulevan mitään. Vaikkakin loppupeleissä levystä tuli kuitenkin onnistunut. Sen työstäminen oli vain omalta kohdaltani raskasta, mutta asiaa sotkivat kohdaltani toisaalta omankin elämän jutut.
Nyt tuntuu kaikin puolin siltä, että on toinen ääni kellossa. Biisejä on jo nyt kasassa varmasti levyllisen verran, mutta uusia tehdään edelleen jotta saisimme valikoitua niistä parhaan mahdollisen kokonaisuuden. Aiemmilta levyiltä olisi myös käytettävissä ylijääneitä biisejä, mutta yhteisellä päätöksellä olemme päättäneet aloittaa tämän homman alusta asti niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Tuntuu hyvältä huomata, että bändimme työmoraali on erittäin korkealla, mutta samalla tekeminen ei tunnu vähääkään hampaat irvessä puurtamiselta.
Aiempien levyjen kohdalla sovittaminen on jätetty pitkälti äänitysvaiheeseen, mikä on sitten aiheuttanut harmaita hiuksia minulle: pitää keksiä koko ajan lisää soitettavaa, kun muut odottavat. Vaikka paineessa syntyykin monesti hienoja ideoita, on tuollaisissa tilanteissa välillä tukalaa olla bändin ainoa soittaja.
Nyt tämäkin on tehty toisin. Olemme äänittäneet kahdestaan uusista kappaleista demoja, joihin pyritään jo saamaan mahdollisimman pitkälle valmiiksi ideat jotka sitten lopulliselle äänitteellekin soitetaan. Noita soittojuttuja on huomattavan paljon mukavampaa ideoida ilman kiirettä ja painetta.
Olemme työskennelleet kahdestaan kappaleiden parissa muutamissa noin viikonmittaisissa periodeissa elo-marraskuun aikana. Lisäksi kumpikin on tietysti treenannut ja tehnyt biisejä itsekseen. Hommia olemme tehneet kahdessa eri työpisteessä: Klausin työhuoneella Helsingin Pihlajistossa sekä minun treenikämpälläni Joensuun keskustassa. Vuokrasin tosiaan syksyn alussa itselleni nurkan treenikämpästä, jossa soittaa myös Eläin-yhtye. Ratkaisu on ollut kaikin puolin hyvä: kosketinsoittimet eivät vie enää puolta oman kodin pinta-alasta, ja kun menee soittamaan treenikselle niin pystyy keskittymään olennaiseen eikä hairahdu tekemään jotain kotihommia.
Näyte treenikämpän soitinpainotteisesta sisustuksesta.
Soittaminen on myös ollut tietyllä tapaa yksi avainsanoista. Osa kappaleista on syntynyt ihan siten, että olen soittanut jostain Klausille jotain mielestäni hyvänkuuloista riffin tai melodianpätkää, johon hän on tarttunut ja ehdottanut sitä liitettäväksi johonkin toiseen biisiin tai vaihtoehtoisesti tehnyt johonkin melodiaan sanat. Tällä metodilla tehdyistä biiseistä on muodostunut meidän molempien suosikkeja.
Summa summarum: tällä hetkellä fiilis tulevan levyn suhteen on hyvinkin korkealla. Kovalevyllä on tallessa noin kuuden biisin melko valmiit demot, ja niiden lisäksi on vielä sovitusvaiheessa olevia ehkä kymmenkunta. Äänityksistä on pidetty palaveria, ja mietitty että millä tavoin tuleva levy olisi järkevin äänittää. Todennäköisesti ainakin osa tullaan tekemään kotiäänityksinä, mutta vielä on epäselvää miten ja missä. Kaikki selvinnee kuitenkin vuoden loppuun mennessä, ja todennäköisesti äänityksiä päästäneen aloittamaan ensi vuoden alkupuolella.
Kuva viimeisimmästä demosessiosta.
Tässä siis ensipohjustus siihen, kuinka tulevaa, vielä nimetöntä levyä on lähdetty rakentamaan. Tarkoitus olisi päivitellä tänne blogiin tarinaa tulevista vaiheista ja myöhemmin äänityksistä. Muistakaa siis lisätä Salamablogi kirjanmerkkeihinne! Ja saa kai tämän siihen RSS-syötteeseenkin, itse en ole siihen tarkemmin perehtynyt.
Hyvää vointia marraskuun pimeyteen,
-Wilhelm
Tuotelisäys Salama-shopiin!
11.10.2009 (Uutiset)
Salama-shopin tuotevalikoimaan on lisätty upea uutuus: Klaus Thunder & Ukkosmaine -kangaskassi!
Keikkapäiväkirjaa ja muuta mukavaa
30.09.2009 (Uutiset)
Heinäkuun keikoista löytyy viimein muistikuvia päiväkirjasta.
Kuvagalleriaan on lisätty fanitaidetta! Teokset löytyvät tästä ja tästä. Internetin syövereistä löytyy myös lyhyitä tunnelmapaloja Ukkosmaineen alkuvuoden Goom-risteilyn keikasta sekä lyhyt haastattelu. Video löytyy täältä, Ukkosmaineen osuus alkaa noin neljän minuutin kohdalta.
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa rakkaudentäyteistä syksyä, muistakaa pitää itsenne lämpimänä!
Pistokeikka Saksaan
28.08.2009 (Keikkapäiväkirjat)
Lauantai 22.8.
Kultifest Badesaison, Fürth (GER)
Ulkomaan keikoista on kyllä Ukkosmaineen historian aikana ollut puhetta aiemminkin erinäisiä kertoja, mutta hommat ovat aina jääneet harmittavasti puolitiehen.
Kuluneena keväänä meihin otti yhteyttä Saksassa muun muassa Eläkeläisten ja Aavikon levyjen julkaisusta huolehtiva Martti, joka on järjestänyt sinne päin paljon suomalaisbändien keikkoja ja toiminut muutenkin yhden miehen suomalaisen musiikin kannatusyhdistyksenä. Martti kysyi meitä elokuun lopulla järjestettävälle kaksipäiväiselle pikkufestarille esiintymään, ja kun vähän järjestelimme aikataulujamme uusiksi, annoimme epäröimättä myöntävän vastauksen.
Ilmassa oli pienoista urheilujuhlan tuntua, kun saavuimme Klausin kanssa Helsinki-Vantaalle aamuviiden aikoihin. Klausilla oli ollut keikka toisen yhtyeensä kanssa edellisiltana, jota minäkin olin katsomassa. Pääsimme keikan jälkeen nukkumaan kahden aikoihin yöllä, joten kun kello soi aamuneljältä, jäivät yöunet lähinnä kosmeettisiksi.
Väsymyksestä huolimatta fiilikset olivat korkealla: eka ulkomaan keikka! Koska Klaus oli hoitanut lentoliput, päädyin siihen johtopäätökseen että hän on kiertuemanageri. Samalla totesin että minun vastuullani on aiheuttaa kiertuemanagerille harmaita hiuksia. Tästä asetelmasta seurasi paljon hupailua, joka tuntui ainakin väsyneenä kovin hauskalta.
Selvisimme check-inistä lyhyen odottelun jälkeen kunnialla. Kosketinsoittimetkin uskalsi jättää ruumaan kepein mielin, kun ne oli lentokeikkaa silmälläpitäen pakattu koviin caseihin (kiitos Jonelle lainasta).
Pienen odottelun ja lähtöselvityksen jälkeen istuimme koneeseen. Hauska fiilis. Totesimme yhteisesti, että ei sitä kyllä viisi vuotta sitten bändin ekan levyn aikoihin olisi uskonut että päädymme joskus ulkomaille ihan vaan oman, suomenkielisen musiikkimme avulla. Absurdia, mutta mahtavaa.
Innostuksen merkkejä lentokoneessa aamuseitsemältä.
Lento meni mukavasti. Vieressämme samalla penkkirivillä istunut nainen tosin pyysi noin kahden minuutin jälkeen lentoemännältä saisiko siirtyä edempänä olevalle tyhjälle paikalle. Meille hän totesi tyynesti pitävänsä siitä kun on enemmän tilaa, mutta tuntui uskottavammalta että hän ei jaksanut seurata kahden yliväsyneen ja hyperaktiivisen soittomiehen hassuttelua.
Olimme perillä Münchenissä aikataulun mukaisesti. Aamu valkeni Saksassa harmaan ja sateisena. Onneksi Klaus harppoi lentokentällä edelleni ja antoi minulle saapumisaplodit. Turistit katselivat hämillään.
Kiertuemanageri pohtii seuraavaa siirtoa Münchenin lentokentällä.
Otimme kosketinsoittimet matkaan ja lähdimme metrolla kohti Münchenin rautatieasemaa, josta puolestaan jatkoimme junalla kohti Nürnbergiä, josta puolestaan jatkoimme lähijunalla Fürthiin. Matkustaminen oli leppoisaa ja maisemat hienoja, mutta junanvaihdot painavien kosketinlaukkujen kanssa veivät kyllä voimia.
Pääsimme muutamien tuntien matkustamisen jälkeen perille Fürthiin, ja soitimme Martille. Ihmettelimme häntä odotellessamme torin kulmalla pyörinyttä poliisiautoarmadaa, joka yhtäkkiä lähti pillit soiden ajamaan. Myöhemmin selvisi, että torilla oli juuri samoihin aikoihin saapumisemme kanssa ollut paikallisten uusnatsien mielenosoitus tai vastaava. Kovin jännittävää.
Martti saapui ja suuntasimme taksilla kohti keikkapaikkaa. Saapuessamme perille taksikuski auttoi minua nostamaan kosketinlaukut takakontista ja totesi samalla vihaiseen sävyyn “das ist keine traktor”. Martti kuittasi tilanteen toteamalla minulle suomeksi että “tuo homo voisi pitää päänsä kiinni”. Tuli heti kotoisa olo.
Saksalaismediat haltuun!
Veimme kamat bäkkärille ja tutustuimme keikkapaikkaan. Miellyttävä, punkkihenkinen halli. Ei erillistä esiintymislavaa, mikä sopi meille aivan hyvin. Tapahtuma itsessään puolestaan osoittautui mukavaksi yhdistelmäksi koko perheen puistojuhlaa ja vaihtoehtotapahtumaa.
Aikaa keikan alkuun oli rutkasti. Päiväunet olisivat tehneet terää, mutta pääsisimme majapaikkaamme vasta yöllä. Päädyimme tekemään meidän bändimme kirjoissa harvinaisen ratkaisun ja otimme oluet. Normaalistihan kumpikaan meistä ei nauti ennen keikkaa mitään.
Tapahtuman lentolehtinen. Ukkosmaineen genremäärityksenä “disco-bizarre/electropop”.
Ilma oli kuin morsian, aurinko paistoi ja lämmintä oli noin parisenkymmentä astetta. Elämä ei tuntunut lainkaan hassummalta juodessa mahtavaa lähipanimon olutta ja jutustellessa tapahtumassa myös esiintyvän No Neo! -yhtyeen jäsenten kanssa.
Iltapäivä ja alkuilta meni ihmisiin tutustuessa ja hengaillessa. Teimme myös jotain tehdäksemme lyhyen kävelylenkin lähialueelle. Maininnanarvoista on myös se, että söin ehkä pahinta kasvisruokaa koskaan.
Keikan settilista on valmis.
Keikkaa edeltävät pari tuntia alkoivat oikeasti tuntua vähän vaikeilta. Muutamasta kahvikupista huolimatta väsymys painoi ja mihinkään ei oikein päässyt lepäilemään. Yritimme kuitenkin tsempata.
Kun meitä ennen esiintynyt ryhmä lopetti, siirryin kasailemaan kosketinkioskiani. Olin pyytänyt kamojen roudaamista vähentääkseni järjestämään paikan päälle kosketinsoitintelineen. Joidenkin sekaannuksien vuoksi en kuitenkaan saanut telineeseeni kahta tasoa, joten jouduimme ratkaisemaan ongelman laittamalla toisen koskettimeni leveän pöydän päälle. Soittoasento tuntui hieman kummalta, mutta päätin selviytyä.
Nopea linjacheck ja vaatteiden vaihtoon. Energisen juonnon (josta ymmärsin muutamia sanoja) jälkeen astelimme lavalle aloittamaan keikan 80200:n tahdissa.
Oli jännittävää seurata tällä tavalla neitseellistä yleisöä. Paitsi etteivät he olleet koskaan ennen kuulleet meitä, eivät he myöskään ymmärtäneet sanaakaan teksteistämme. Välispiikeissä tulimme toki vastaan kommunikoimalla englanniksi ja opettamalla hieman suomea.
Aluksi yleisö tarkkaili kohteliaan välimatkan päästä. Ilmeet vaihtelivat epäuskosta leveisiin hymyihin. Kun keikka oli edennyt noin viiden biisin verran, rohkaisimme yleisöä astumaan lähemmäksi. Kieltämättä ainakin itse hämmästyin hieman, kun he tottelivat heti.
Siitä lähtien keikka oli silkkaa juhlaa. Yleisö tanssi innoissaan, ja lauloivatpa he mukana muun muassa Hälytyksen lopun pii-paa -osuuden. Ilmapiiri oli silkkaa positiivisuutta. Tuntui harvinaisen hienolta tajuta, että hyvä meininki ja energia välittyy kielimuurista huolimatta.
Encoreille saapuminen kosketinsoittajan näkökulmasta.
Yleisö taputti meidät encoreille kahdesti, ja olisi vielä ottanut lisää, mutta valitettavasti tapahtuman aikataulussa ei siihen enää ollut aikaa. Uskomattoman hyvä meininki!
Loppuilta meni epäuskoisissa, väsyneissä, mutta onnellisissa tunnelmissa. Jutustelimme paikallisten kanssa, myimme levyjä. Kävimme myös tapahtuman jatkoklubilla piskuisessa Kunstkellerissa, jossa dj yhtäkkiä iski soimaan 80200:n, ja yleisö ryntäsi tanssilattialle. Melkoisen hämmentävä kohtaus.
Loppuyöstä pääsimme viimein Martin luokse nukkumaan jatkoklubilla esiintyneen brittibändin kanssa. Uni tuli heti.
Seuraava päivä meni loistotunnelmissa. Nautimme aamupäivästä Klausin kanssa läheisessä Biergartenissa mahtavan lounaan ennen kuin Martti heitti meidät pakulla Müncheniin. Lentokentältä lähetimme keikkamyyjällemme Hannulle “Now we are big in Germany” -terveisillä varustetun maisemakortin.
Loppusummauksena todettakoon, että ulkomaan keikkailua olisi tuskin voinut paremmin avata. Kiitos Saksa, toivottavasti näemme uudelleen pian!
ps. tästä linkistä löytyy kieltä osaaville saksankielinen keikka-arvio lauantain festivaalista.
-Wilhelm
Juhlapäivä!
13.08.2009 (Sekalaista)
Tajusin juuri pari tuntia sitten aivan sattumalta, että tänään tulee kuluneeksi päivälleen viisi vuotta esikoislevymme Niinivaarantie 19:n julkaisusta. Päivämäärän innoittamana oli pakko kaivella vähän arkistoja, josko juhlapäivän kunniaksi löytyisi jotain nettiin laitettavaksi. Alla muutama skannattu aarre. Muistakaahan juhlia vuosipäivää kukin itselle mieluisimmalla tavallaan!
-Wilhelm
A4-kokoinen keikkajuliste Kerubin kuppilalla soitetusta levynjulkkarikeikasta. Muistan meidän jännittäneen sitä tuleeko paikan päälle ketään. Paikka oli täynnä ja keikka huikea. Sen aikana kuultiin ensimmäisen (ja myös viimeisen) kerran sävellykseni “Takatukkapetturi”.
Pidimme bänditreenejä joskus kevättalvesta, kun kännykkäni piippasi. Viestin inspiroimana syntyi melko lailla kertalaakista biisi Niin petaa kuin makaa. Ideal-mainostoimiston kirjekuoreen on näemmä luonnosteltu myös tulevaa Yläkerran tytölle -hittiä.
Yli mutakuoppien -biisin teksti. Tarkimmat huomannevat, että äänitettyyn versioon on tehty pari pientä viilausta.
Taitaa olla ensimmäinen meistä tehty lehtijuttu. Tämä ilmestyi Karjalan heilissä keskiviikkona 11.8., jutun kirjoitti Pasi Huttunen.