Mainio maanantai
26.05.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)
Erittäin mainiota. Toinen päivä takana, ja fiilistelen parhaillaan mp3-tiedostoa session ekasta biisistä, joka tuntuisi olevan aika lailla kunnossa. Soundi kuulostaa jo tässä vaiheessa todella isolta ja jykevältä. Kosketinsoittimen komppiosastoa tukevoitettiin synabasson lisäksi bassarisamplella, mikä kyllä laittaa paketin potkimaan varsin tehokkaasti.
Tänään aloitimme Heikin kanssa hommat jo yhdeksältä. Aamu meni kosketinasioiden parissa. Työn alla olevaa biisiä vahvistetaan myös midinä soitetuilla jutuilla, ja valtavien soundiarkistojen selaamisessa on oma hommansa, käytettävät soundit on kuitenkin järkevää valita jo tässä vaiheessa.
Kävimme hakemassa Klausin juna-asemalta kahdeltatoista, ja sitten päästiinkin lauluosuuksien pariin. Klaus tykitti biisin pariin otteeseen varsin varmaotteisesti. Lauloin Klausin lead-osuudelle stemmoja, kertosäkeeseen korkeamman stemman lisäksi myös matalamman. Kokonaisuus kuulostaisi olevan nyt aika pehmeä ja ennen kaikkea mahtipontinen.
Hyvin tämä tuntuisi nyt alkavan. Huomenna hommiin vasta iltapäivästä, sitä ennen pitää yrittää saada tehtyä viimeiset korjaukset graduun. Tavoitteena olisi saada työ palautettua vielä ennen Helsingin keikalle lähtöä keskiviikkoaamuna, toivotaan parasta.
-Wilhelm
Tästä se lähtee
25.05.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)
Jess. Eka äänityspäivä takana. Kello on yli puolenyön, mutta en malta olla korkkaamatta äänitysblogiamme.
Vähän jännittynein tuntein näitä sessioita on odottanut, mutta nyt tuntuu kyllä hyvältä. Tällä kertaa teemme hommia oikeassa studiossa, kun esimerkiksi Niinivaara Express tehtiin kotiolosuhteissa paikan päälle kasatulla laitteistolla. Tämänpäiväisen perusteella olen jo sataprosenttisen vakuuttunut, että päätös oli oikea. Ylimääräiseen säätämiseen ei tarvitse käyttää aikaa ja voimia, kun puitteet ovat valmiina. Ja mikä tärkeintä, homma soundaa merkittävän paljon paremmalta käytössä olevan paremman laitteiston ansiosta.
Uuden levyn äänittäjänä toimii Niinivaara Expressin teossakin mukana ollut Heikki “Helmut Singer” Marttila. Ja äänityspaikkana on siis Itä-Suomen musiikkiteollisuus Oy:n studio Joensuussa.
Tarkoituksena on tehdä uuden levyn äänitykset pätkissä, koskapä täysien viikkojen tekemiseen ei kenelläkään ole mahdollisuutta. Itse asiassa tällainen ratkaisu tuntuu parhaalta joka tapauksessa. Nyt teemme kolmen päivän session, jonka aikana on tarkoitus saada kokonaan valmiiksi biisi, joka on aikomus julkaista nettisinglenä jo kesän alussa. Lisäksi tarkoituksena on saada taltioitua mahdollisesti muutaman muunkin kappaleen pohjia.
Tämä päivä sujui oikeastaan yli odotusten. Hommat aloiteltiin vasta iltapäivällä. Heikki kävi hakemassa minut kamoineni kotoa. Subwaylla nautitun lounaan jälkeen suunta kohti studiota. Studion omistaja Rane ohjeisti Heikkiä laitteiston käyttöönotossa, ja minä pystytin omat kamani. Kahvikupin jälkeen äänityshommat pääsivät alkamaan viiden ja kuuden välillä.
Työn alle otettiin kesäsinkuksi kaavailtu biisi, joka valmistui illan aikana varsin mukavasti, itse asiassa kosketinhommia kappaleeseen ei enää paljoakaan tarvitse tehdä. Synabassoihin löydettiin myös pitkän testailun jälkeen oiva soundi, jota tullaan varmasti hyödyntämään muissakin kappaleissa. Kaiken kaikkiaan kaikki tuntui tänään luonnistuvan niin hyvin, että tämä antaa itseluottamusta tulevaa varten.
Jännää ja mukavaa on myös huomata, että omassa soitossa tuntuisi tapahtuneen selkeää kehitystä verrattuna edellisen levyn sessioihin. Ilmeisesti levyä seurannut ahkerahko keikkailu ja siihen liittynyt treenaaminen ei ole mennyt aivan hukkaan.
Nyt voisi ehkä yrittää saada unta, vaikka olo onkin suorastaan intomielinen tämänpäiväisen jäljiltä. Huomenna hommia jatketaan Heikin kanssa kahdestaan jo yhdeksän jälkeen. Klaus tulee junalla puolen päivän tienoilla, sitten päästään aloittamaan lauluhommat. Tästä on hyvä jatkaa.
-Wilhelm
Päiväkirjaa, kuvia ja Salama-shopin avajaiset
24.05.2008 (Uutiset)
Päiväkirjasta löytyy Wilhelmin reportaasi huhtikuun lopun ja toukokuun alun keikoista. Kuvat-sivulle on puolestaan lisätty muutama otos taannoiselta erinomaiselta Vakiopaineen keikalta.
Vappuaattona ilmestynyt, vanhat levyt niputtava Niin paljon rakkautta 2004-2005 -levy on edelleen saatavilla. Levyn voi tilata itselleen juuri avatusta Salama-shopista, josta löytyy myös muita Ukkosmaine-aiheisia tuotteita. Niin paljon rakkautta 2004-2005 - levyn tuoreita arvioita löytyy muun muassa Desibeli.netistä, sekä Rumbasta.
Ensi viikolla Klaus Thunder & Ukkosmaine soittaa viralliset kesäkauden avauskeikat: keskiviikkona 28.5. Helsingin Semifinalissa ja lauantaina 31.5. Joensuun Karjalantalon kellariravintolassa. Luvassa on sekä uusia kappaleita että vierailevia artisteja. Semifinalissa soitto alkaa jo noin kello 21:30. Karjalantalolla on puolestaan luvassa kaksi keikkaa, kello 18-20 ikärajaton keikka ja kello 21 alkaen K-18 -keikka. Helsingin keikalle saa ennakkolippuja Tiketistä, Joensuun keikoille puolestaan Levy- Eskoilta.
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen mahtavaa rakkauden kesän 2008 odotusta! Kohta se alkaa!
Kevättä rinnassa
09.05.2008 (Keikkapäiväkirjat)
Keskiviikko 30.4.
Telakka, Tampere
Liian usein keikalle lähtiessä on sellainen olo, että kotopuoleen jää turhan paljon hoitamattomia asioita odottamaan. Usein noita asioita sitten huomaa miettivänsä myös reissussa.
Vapun suhteen olin kuitenkin pelannut korttini täysin oikein. Työntäyteinen alkuviikko takasi sen, että akuutit velvoitteet oli hoidettu keskiviikkoaamupäivään mennessä. Ja vappuaatollehan ajoittui myös vanhat levyt niputtavan kokoelman julkaisu. Tuntui erittäin helpottavalta saada homma vihdoinkin käsistä tyylikkäästi toteutettuna. Hommaa oltiin kuitenkin suunniteltu enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo viime vuoden loppupuolelta.
Fiiliksiä nosti entisestään keväisen lämmin keli, jonka lupailtiin jatkuvan viikonlopun yli. Eikä varsinaisesti harmittanut myöskään alkuviikosta graduohjaajan kanssa käyty palaveri, jossa todettiin työn olevan pieniä korjauksia vaille valmis.
Ai niin, ja tiistaiksi saapuivat myös historian ensimmäiset Ukkosmaine-paidat painosta, ja ne saatiin sopivasti vapun keikoille mukaan. Plusmerkkisiä asioita oli siis ilmassa paljon jo valmiiksi.
Tunnelmaa ei laskenut edes se tosiasia, että Tampereelle piti ajella aivan yksin. Matka oli pitkä, mutta onneksi mukana oli useat matkat aiemminkin pelastanut iPod, josta oli mukava kuunnella levykokoelmani helmiä. Ja niitä on paljon.
Saavuin Tampereelle reilun vartin myöhässä, johtuen Vaajakosken kohdalla olleesta mielettömästä jonosta. Auto parkkiin Telakan eteen ja kamat sisälle.
Klausia ei näkynyt, mutta Palsan Tomi tuli morjestamaan kamoja pystytellessäni. Olin lähettänyt aiemmin päivällä hätäpäissäni Tomille tekstiviestin, josko hän kuvaisi keikkamme alun videokameralla, ja onneksi tuo mainio veikko suostui hommaan. Aikomuksena on hyödyntää noita videomateriaaleja myöhemmin, mutta siitä lisää sitten kun on sen aika.
Klaus saapui tovin päästä. Teimme lyhyen ja ytimekkään soundcheckin, jossa soitimme läpi pari uutta kappaletta jotka olimme suunnitelleet esittävämme illemmalla. Sen verran mainiosti ne kulkivat, että suunnitelmaa ei tarvinnut muuttaa.
Checkin jälkeen oli vuorossa hetki, jota olimme hehkuttaneet keskenämme jo pitkään aiemmin. Viime kesän alussahan koimme molemmat merkittävän kulinaristisen kokemuksen Telakalla tarjoiltujen kasvistortillojen parissa. Ei siis tarvinnut kahta kertaa miettiä tilausta, kun henkilökunta tiedusteli ruokatilaustamme.
Ruokailun lomassa selasimme Klausin kanssa läpi uudet keikkamyyntisopimukset ja ne päteviksi todettuamme allekirjoitimme paperit. Ilmassa oli mahtavaa kevätfiilistä. Ruoan päälle kahvia ja jäätelöä, ja sitten viemään kamat majapaikkaan.
Majapaikassa ei pitkään ehtinyt huoahtaa, sillä keikkapaikalle piti ehtiä takaisin hyvissä ajoin jotta ehti tehdi biilistan, selvittää kuinka mukaan lainattu videokamera toimii, ja valmistautua muutenkin rauhassa.
Viimeinen ehostautuminen.
Sovittu soittoaika oli yhdeltätoista, mutta venytimme sitä noin kymmenellä minuutilla. Keräsimme fiiliksiä bäkkärin portaiden välitasanteella. Intronauhan pärähtäessä soimaan kuului salista jo kovaäänistä kannustusta, mistä tiesi odottaa juhlameininkiä. Nopea halaus ja lavalle aloittamaan Elektromanssi.
Silkkaa juhlaahan se sitten olikin alusta loppuun. Yleisö oli kovaäänistä, sitä oli paljon, ja se oli mukana jokaisessa biisissä alusta loppuun. Setin alkupuolella ensiesityksenä saanut Mozart-työnimeä kantava biisi sujui hienosti, ja sai mainion vastaanoton.
(Kuva: Kari Leskinen)
Ensimmäisenä encorena tarjosimme toisen uuden biisin ensiesityksen. On-off -niminen biisi rullasi suorastaan häkellyttävän hienosti. Encoreista ei sitten meinannut tulla loppua, palasimme lavalle muistaakseni kolme kertaa. Siitä huolimatta keikka tuntui päättyvän liian nopeasti, niin kuin tietysti kaikki hyvä aina. Varmaan lähemmäs parikymmentä biisiä soitettuamme olimme hikisiä ja euforisia.
Hetken hengähdys bäkkärillä, ja sen jälkeen alakertaan levy- ja paitakauppojen hierontaan. Mukavasti tuntui uusi kokoelma tekevän kauppansa, itse tosin jätin myyntihommat Klausille ja avuksi pestautuneelle Karille, ja keskityin itse kamani pakattuani juttelemaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Tuli tavattua viimein jakelijamme edustaja Maakokin face-to-face, mikä oli mukavaa.
Telakan sulkeuduttua kävelimme majapaikkaan väsyneinä, mutta onnellisina. Mainio vappuaatto.
Torstai 1.5.
Henry’s Pub, Kuopio
Tampereen aamu valkeni kirpeänä, mutta elämänmakuisena. Tuntui miellyttävältä, ettei ollut mikään hoppu minnekään. Aamupäivä menikin sitten Tampereella hengaillessa. Aamukahvit käytiin juomassa Pyynikin näköalatornin kahvilassa.
Yhden maissa kävimme hakemassa Telakalta kamat matkaan, ja suuntasimme Kuopiota kohti. Matka meni leppoisasti. Jyväskylän lähestyessä saimme idean siitä, että meidän tulee poiketa ullakolla etukäteisvierailulla jo ennen seuraavan viikon Jyväskylän keikkaa. Ullakko on siis mainioiden ihmisten asuttama kattohuoneisto, jossa on tullut hengailtua Jyväskylän keikkojen yhteydessä.
Yhtyeemme toimintatapoja leimaa vahvasti se, että hulvattomat ideat myös toteutetaan. Niinpä käännyimme Jyväskylän kohdalla valtatieltä keskustaan, ja suuntasimme Ullakolle. Paikalla sattui olemaan vain kaksi ihmistä, mutta se ei estänyt meitä esittämästä Nöpönenää. Hauska välipysähdys, jonka jälkeen jatkettiin ajomatkaa.
Yllätyksen valmistelua.
Kukapa ei haluaisi herätä vappupäivänä tällaiseen näkyyn?
Kuopiossa oltiin perillä suurin piirtein aikataulun mukaisesti. Nopea soundcheck ja sen jälkeen syömään saman kadun varrella olevaan ravintolaan. Aikaa oli vielä tapettavana ennen keikkaa, joten yhytimme läheisellä terassilla olevat tuttavat. Trivial Pursuitin pelaamisen lomassa valmistui illan biisilista. Pieni jännitys oli päällä, että jaksaako kukaan vappupäivänä enää saapua keikalle rymyämään.
Roudailua.
Pian valmistuva teatteri-ilmaisun ohjaaja dramatisoi tunnetilan “epävarma”.
Palasimme Henry’s Pubiin noin tuntia ennen keikkaa. Mukava oli valmistautua rauhassa, ettei tule sitä useilta keikoilta tuttua oloa, että vielä lavalle mennessä on sellainen olo, että jokin on unohtunut.
Klaus puhkuu itsevarmuutta ennen keikkaa.
Sovittuun aikaan paikan oma miksaaja täräytti alkunauhan pyörimään. Vähän punnerruksia kehiin, yleistä fiiliksennostatusta ja lavalle.
Edellisiltaan verrattuna keikka tuntui alusta asti hyvin erilaiselta. Porukkaa oli alussa suhteellisen vähän, mutta sitä kyllä saapui keikan ajan lisää varsin miellyttävästi. Yleisö vaikutti myös omaan meininkiimme. Tampereeseen verrattuna oma meininkimme oli huomattavasti holtittomampaa, mutta ihan hyvällä tavalla. Piti taistella ja riuhtoa enemmän, yrittäessään sada yleisön mukaan. Tiettyä old school -henkeä, niin hyvässä kuin pahassa.
Keikka eteni kuitenkin varsin nousujohteisesti. Alku tuntui vähän tahmealta, mutta sitten homma alkoi lähteä hyvään lentoon. Paljon yllättäviä juttuja ja aika paljon sellaista alkuaikojen sekoiluhenkisyyttä. Oikeastaan aika hauskaa.
Keikka paketoitiin hyvissä tunnelmissa parien encoreiden myötä. Hyvä sauna saatiin aikaiseksi tästäkin keikasta, nyt sen lämmittämisen eteen vaan piti tehdä enemmän töitä. Mutta hyvä näin.
Keikanjälkeisfiilistelyä.
Keikan jälkeen Klaus laittoi pystyyn paita- ja levykioskin ja minä roudailin kamani kasaan. Alun perin oli tarkoitus ajaa yötä myöten takaisin Joensuuhun. Paikalla ollut tuttavamme Katja kuitenkin vinkkasi, että yösijat löytyvät heidän taloudestaan, ja emme laittaneet vastaan. Huomattavasti mukavampi olikin hengailla Kuopion yössä kuin pelätä hirviä aamuöiseen aikaan.
Perjantai 2.5.
Kävelykatu, Joensuu
Herätyskello soi puoli yhdeksän tienoilla, parkkimittariin saatiin edellisenä iltana nimittäin ostettua aikaa vain yhdeksään asti. Ei muuta kuin takkia niskaan ja kotimatkalle. Väsymys painoi silmiä, mutta sitä taltutettiin huoltoasemalla nautitun aamiaisen myötä.
Joensuuhun saavuimme puolen päivän jälkeen. Ruokailun ja suihkun jälkeen päiväunet olisivat maistuneet, mutta piti suunnata poliisilaitokselle. Olimme sopineet Klausin kanssa soittavamme katusoittokeikan Joensuun kävelykadulla kokoelman tiimoilta, kun kerran olimme molemmat kaupungissa. Poliisiasemalta piti käydä hakemassa tuota varten katusoittolupa.
Katusoittolupaa hakemassa.
Sovittuun aikaan suuntasimme sitten Levy-Eskojen kulmille. Ilma oli mitä miellyttävin katusoittoa ajatellen: erittäin lämmin, mutta ei kuitenkaan hiostavan kuuma.
Aloitimme lyhyen settimme 80200:lla, ja jatkoimme muilla Joensuuaiheisilla lauluilla, lisänä myöskin Mozart-biisi. Uteliaita ihmisiä kertyi ympärille ja mukava tunnelma oli. Päädyimme soittamaan myös sijainnistamme innostuneena Levy-Eskot -aiheisen laulun. Henkilökunta myhäili oviaukolla.
Keikka sinetöitiin hyvissä fiiliksissä Suudelmia Suvikadulla -biisin myötä. Mukavan session jälkeen oli hyvä poistua viettämään viikonloppua ja suunnittelemaan uusia kujeita.
Perjantai 9.5.
Vakiopaine, Jyväskylä
Edellisestä Jyväskylän visiitistä ehti vierähtämään yli vuosi, niinpä tunnelmat olivat korkealla jo valmiiksi. Jyväskylässähän on nimittäin poikkeuksetta ollut aina tolkuttoman mukavaa.
Taas oli edessä ajomatka yksin, mutta eipä tuo juurikaan harmittanut. Kävin hakemassa taas videokameran lainaan, roudailin soittokamat ja paitalaatikon kyytiin.
Alkumatka sujui erittäin rattoisasti. Satuin avaamaan radion ja selaamaan kanavat läpi. Oi.fm:n taajuudelta tuli sopivasti minun ja Klausin vappuaattona lähetetyn haastattelun uusinta. Kun kuunteli sitä, niin tuli ihan sellainen olo kuin Klaus olisi ollut autossa mukana. Miellyttävää.
Haastattelun loputtua loppumatkan soundtrackina oli Strapping Young Ladin viimeiseksi jäänyt The New Black. On muuten mainio levy.
Vaajakosken kohdalla oli taas mielettömät jonot, joissa sai odotella pitkän tovin. Mutta jotain hyvääkin tilanteessa oli. Hetkellisen inspiraation vallassa aloin lauleskelemaan erästä aiemmin miettimääni fraasia, ja jonon aikana totesin valmistaneeni uuden kappaleen ensimmäisen säkeistön rungon.
Jonon hellitettyä suunta kohti keskustaa. Sain auton parkkiin juuri Vakiopaineen eteen. Kävin yhyttämässä takahuoneessa loikoilevan Klausin, ja päätimme käydä syömässä ennen checkin tekemistä.
Falafelit syötyämme teimme nopean, mutta ytimekkään checkin. Aikaa keikan alkuun oli vielä reiluhkosti, joten päätimme siirtyä ullakolle odottelemaan. Parvekkeella olikin mukava katsella auringonlaskua ja rupatella niitä näitä.
Vakiopaineeseen palatessa alkoi jännittää. Edellisen kerran kun soitimme kyseisessä paikassa, oli keikka niin onnistunut että se tuntui jopa parhaalta keikaltamme koskaan. Rima oli siis korkealla.
Biisilistan kasaamisen ja vaatteiden vaihtamisen jälkeen olimme valmiita antamaan kaikkemme. Vaatetukseen liittyen on pakko huomauttaa hienosta itse tekemästäni hankinnasta. Tein nimittäin alkukeväästä Stockmannin vaateosastolla heräteostoksen: kultaisenväriset henkselit näyttivät niin hienolta että niitä oli pakko ostaa kaksin kappalein. Hienointa on se, että kun tulee tarve paukutella henkseleitä, niin voi tehdä sen kultaisilla henkseleillä!
Keikka alkoi sovittuun aikaan. Intronauha jyrähti soimaan salin puolella, ja jännitys kasvoi sietämättömiin mittasuhteisiin. Päättäväisenä lavalle, Elektromanssi käyntiin, ja sitten menoksi.
Paikka oli taas tupaten täynnä, ja ilmeisesti osa porukasta jäi ulos tungoksen takia. Meininki oli alusta asti erittäin hienoa. Alkusetistä soitettu Mozart toimi erinomaisesti, biisi alkaa selvästi olla jo selkärangassa. Kokoelman kunniaksi kevään settiin on otettu jotain viime aikoina harvemmin soitettuja vanhoja kappaleita kuten Syysprinsessa ja Tänä yönä. Yllättäen biisien soittaminen tuntuu pitkästä aikaa ihan mukavalta, ja Jyväskylässä Tänä yönä aiheutti jostain syystä erityistä hullaantumista yleisössä.
Silkkaa juhlaahan Vakiopaine taas oli. Jossain vaiheessa settiä päätimme sisustaa baaria vähän uusiksi. Pyysimme yleisöä siirtämään lavan edessä olleen pöydän ja tuolit sivuun, jotta tanssitilaa saataisiin enemmän. Näin myös teimme, ja lavanedus oli kohta täynnä. Fiilis parani entisestään.
Jälleen tuli valtavia liikutuksen tunteita. Tuntui siltä, että olimme yhtä yleisön kanssa. Jossain vaiheessa settiä lausuimme useita kertoja yhdessä sanan “rakkaus” ja totesimme että tänä iltana kenelläkään ei ole paha mieli mistään.
Ensimmäisenä encorena soitettu On-off tuli niin valtavalla tunnelatauksella, että liikuttuminen lavalla kasvoi entisestään. Toisesta ihmisestä irtipäästämisen vaikeutta kuvaava laulu on noussut yhdeksi suosikeistani uusien biisien nipusta.
Viimeisenä encorena kuultu Pielisjoki oli jotain käsittämättömän hienoa. Klaus kutsui yleisön lavalle, ja niinpä biisi esitettiin siten, että lavalla oli mukana laulamassa ihmisjoukko joka piti käsiään toinen toistensa sekä meidän harteillamme. Tuntui aika mukavalta soittaa.
Setin päätyttyä olo oli aika outo. Jotenkin olimme onnistuneet ylittämään jopa viimekertaisen keikan. Vähän aikaa oli pakko vain hyppiä paikallaan ja tuuletella mahtioloa. Tällaiset kokemukset ovat sellaisia, joissa ihminen pääsee lähelle lentämisen tunnetta.
Keikan jälkeen nopea roudaus, hetki paitakioskin pyörittämistä ja sen jälkeen vapaata hengailua Vakiopaineessa hyvässä seurassa ja myöhemmin ullakolla. Mahtavaa oli, kerta kaikkiaan. Kiitos Jyväskylä, toivottavasti näemme taas pian uudestaan.
-Wilhelm
Niin paljon rakkautta 2004-2005 kaupoissa nyt!
30.04.2008 (Uutiset)
Klaus Thunder & Ukkosmaineen vanhat levyt yksiin kansiin niputtava kokoelma Niin paljon rakkautta 2004-2005 löytyy nyt asiantuntevista levykaupoista ympäri Suomen. Levyn voi myös tilata itselleen kotiin kannettuna, tilauslomake löytyy täältä.
Tänään vappuaattona Klaus ja Wilhelm ovat vieraina Oi.fm-radiokanavan erikoislähetyksessä kello 16-18. Parituntisen lähetyksen aikana kuullaan muun muassa Ukkosmaineen tämänhetkisiä kuulumisia ja tarinoita kokoelmasta. Lähetystä voi kuunnella netin kautta tässä osoitteessa.
Klaus ja Wilhelm muistelevat ja kommentoivat kokoelman vanhoja biisejä myös kotisivuilla, lue kommentit täältä.
Vappuaattona Ukkosmaineen livekunnon voi tarkastaa Tampereen Telakalla, vappupäivänä vuorossa on puolestaan Kuopio ja Henry’s Pub. Perjantaina 2.5. Klaus ja Wilhelm soittavat muutaman biisin akustisesti Joensuun kävelykadulla (siinä Ison Myyn ja Levy-Eskojen tienoilla) noin kello 17 aikaan, luonnollisestikin säävarauksella - toivottavasti ei sada. Tervetuloa!
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen riemukasta vappua! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!
Klaus Thunder & Ukkosmaineen vanha tuotanto uudelleenjulkaistaan vappuaattona!
04.04.2008 (Uutiset)
Ukkosmaineen loppuunmyyydyt äänitteet, Niinivaarantie 19 ja Pielisjoki julkaistaan uudelleen vappuaattona. Levyt julkaistaan digitaalisesti remasteroituina samojen kansien sisällä. Kokoelma kantaa nimeä Niin paljon rakkautta 2004-2005.
Vanhojen levyjen lisäksi Niin paljon rakkautta -kokoelma sisältää kuusi livebiisiä, jotka on taltioitu viime vuoden joulukuussa Niinivaara Express -kiertueen päätöskeikalla Ravintola Kolumbuksessa Niinivaaralla. Kappaleiden joukossa on muun muassa ennenjulkaisematon Saavumme Joensuuhun -kappale, joka jäi viime metreillä pois Niinivaara Express -levyltä.
Kokoelman tarkemmat kappaletiedot löytyvät Musiikki-sivulta, jossa on myös ladattavissa levyn päättävä Nöpönenä-kappaleen liveversio. Levyn ennakkotilaus onnistuu puolestaan klikkaamalla tästä. Ennakkotilaajan etuna levy tulee kotiinkannettuna julkaisupäiväksi ja kaupantekijäisiksi lähtee vaaleanpunainen Ukkosmaine-rintanappi.
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen rakkaudentäyteistä kevättä! Pitäkää huolta toisistanne, nähdään keikoilla!
Päiväkirjaa ja uusia keikkakuvia
03.03.2008 (Uutiset)
Päiväkirjassa on luettavissa Wilhelmin muistelmia viimekuiselta Oulun keikalta. Lisäksi Kuvat-sivulta löytyy muutama keikkakuva helmikuun Nosturin keikalta. Keikkakuvia tammikuun Karjalantalon keikalta löytyy puolestaan keikkapaikan omilta kotisivulta: pääset katsomaan kuvia klikkaamalla tästä.
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen rakkaudentäyteistä kevättalvea!
Oulua valloittamassa
16.02.2008 (Keikkapäiväkirjat)
Lauantai 16.2.
Park 57, Oulu
Oulun keikalle lähdettiin hyvissä tunnelmissa lauantaiaamuna. Klaus oli tullut Joensuuhun edellisenä iltana, jolloin kävimme K5-paikalliskanavan kokkiohjelman kuvauksissa. Varsin nerokkaat sessiot olivat, jakso tulee ilmeisesti ulos parin kuukauden sisällä.
Lähdimme vaihteeksi liikkeelle ihan henkilöautolla. Kävimme lähikaupastani hieman matkaevästä ajomatkaa varten ja suuntasimme tien päälle.
Matka sujui leppoisasti, ajoimme ainoastaan Kuopion kohdalla vähän matkaa väärään suuntaan. Kiitin jälleen itseäni syksyllä tekemästäni noin 20:n euron investoinnista laitteeseen, jolla saa liitettyä iPodin autoradioon. On nimittäin matkanteko rattoisaa, kun voi kuunnella omia ja kaverin levyjä.
Saavuimme Ouluun hiukkasen soundcheck-ajasta myöhässä, mutta emme onneksi aiheuttaneet järjestäjälle täten harmaita hiuksia. Keikkapaikka vaikutti viihtyisältä. Kuulemma kyseessä olevaan paikkaan liittyi vankka humppamenneisyys, ennen kuin paikallinen elävän musiikin yhdistys on alkanut järjestää siellä tapahtumia. Sisustuksessa olikin kieltämättä vieno humppaparatiisin tuntu.
Tuttavamme Markus oli jo odottelemassa paikan päällä. Ouluun muuttanut miekkonen tarjoutui miksaamaan keikkamme sähköpostin välityksellä jo aiemmin, ja emme toki kieltäytyneet hövelistä tarjouksesta.
Hoidettiin soundcheck alta pois totutun nopeasti. Markuksella oli mukanaan joku oma efektiräkki, josta hän taikoi muun muassa Klausin lauluun hyviä kaikuja.
Checkin jälkeen takahuoneeseen syömään. Ajomatkan aikana olikin ehtinyt näläntunne yltyä jo melkoiseksi.
Ruokailun jälkeen suuntasimme kivenheiton päässä asuneen Markuksen luokse juomaan kahvia ja kuuntelemaan musiikkia. Markuksen musiikkikirjasto osoittautuikin varsin viihdyttäväksi kokonaisuudeksi, kuuntelimme muun muassa Mr. Methanen tuotantoa.
Suuntasimme takaisin keikkapaikalle kymmenen aikoihin, koska tuohon aikaan esiintyvä Desert Planet kiinnosti meitä molempia. Yhytimme myös ystävämme Jennin, joka oli ystävällisesti luvannut majoittaa meidät luoksensa.
Desert Planet osoittautui oivaksi show-orkesteriksi. Sen jälkeen päätimme siirtyä lepuuttamaan korviamme ja mieliämme alakerran kuppilaan. Oma soittovuoromme oli illan viimeisenä, vasta yhdeltä aamuyöstä.
Odottavan aika oli pitkä, varsinkin kun aikaisehkoihin herätyksiin viime aikoina tottunut vuorokausirytmi kertoi, että puolenyön aikoihin ei enää pitäisi ihmisten ilmoilla olla.
Viola-yhtyeen lopetettua settinsä roudasin valmiiksi pystytetyn kosketinsoitinkioskini lavalle. Nopea linjojen tarkastus, ja takahuoneeseen vaihtamaan keikkavaatteet päälle. Hetken kuluttua juontaja kävikin kuuluttamassa meidät sisään ja junankuulutusintro tärähti soimaan.
Setti alkoi Elektromanssilla. Pyysin käsimerkein heti alussa monitoriini lisää koskettimia ja laulua. Lopulta tajusin, että monitori ei ollut jostain syystä päällä. Paikan oma ääniteknikko käväisi hoitamassa asian kuntoon, ja pian sainkin nauttia oman soittoni sulosävelistä.
Keikka rullasi eteenpäin ihan mainiosti, vaikka huomasin oman väsymykseni aiheuttavan epätodellista oloa ja tavallista holtittomampaa soittoa joissain paikoin. Talviuni-slovarin kohdalla iski totaalinen blackout, kun unohdin hetkeksi täydellisesti säkeistön sointukierron. Klaus sai sitten laulaa säkeistön ekan puoliskon ilman säestystä. Sovitukset lennosta uusiksi siis!
(Kuva: Jenni Kettunen)
(Kuva: Jenni Kettunen)
(Kuva: Jenni Kettunen)
Klausista ja yleisöstä ei väsymystä huomannut ja se antoi itsellenikin lisää virtaa. Keikka luovittiin läpi hyvissä tunnelmissa, vaikka eturivissä ollut pariskunta käyttäytyikin jopa rokkioloihin suhteutettuna hieman ala-arvoisesti. Menköön humalansa piikkiin, mutta vain tämän kerran.
Setti muotoutui loppua kohti raivokkaan energiseksi. Setin viimeisenä kuultu Nöpönenä toi muutoin nopeaan loppuosaan kaivatun hengähdyksen. Soitin kappaleen ekan säkeistön Klausia vasten nojaten silmät kiinni ja tuntui hetken siltä, että kappaleen rauhallinen tunnelma voisi vaivuttaa väsyneen soittajan hyvinkin uneen.
Nöpönenän jälkeen poistuimme puolittain pökerryksissä takahuoneeseen, johon kantautui kovaääninen encoren vaatiminen. Totesimme tilanteen vaativan ylimääräistä ja palasimme lavalle. Hetken mielijohteesta päätimme soittaa pitkästä aika keikkabravuurina tunnetun Aikakone-coverin, Odota-biisistä pääsivät siis oululaiset nauttimaan.
Suuren maailman tyyliin meillä oli intro-nauhan lisäksi myös outro-nauha, jonka Markus oli meille taikonut. Nalle Luppakorva -sarjan lopetuslaulun soidessa oli hyvä kumartaa Oululle kiitokseksi. Hetkisen baarissa hengailun ja innostuneiden ihmisten kanssa juttelemisen jälkeen oli hyvä vetäytyä yöunille. Kiitokset kaikille paikallaolijoille sekä järjestäjille, toivottavasti nähdään taas pian!
-Wilhelm
Hyvää ystävänpäivää!
14.02.2008 (Uutiset)
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen kaunista ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää! Olkaa helliä toisillenne!
Päiväkirjaan on lisätty tarinaa sekä muutamia kuvia menneen viikonlopun Nosturin keikalta. Tänä viikonloppuna Ukkosmaineella on edessään uransa pohjoisin keikka, lauantaina yhtye esiintyy Oulussa Rotos loves paskis -sisäfestivaalilla. Keikkakalenteriin on myös lisätty tulevan kesän Ilosaarirockin Sulo-klubin keikka.
Hurmosta Helsingissä
08.02.2008 (Keikkapäiväkirjat)
Perjantai 8.2.
Nosturi, Helsinki
Keikkareissu alkoi itselläni vähän turhankin hektisissä merkeissä. Vaikka lähdin ajoissa liikkeelle, aiheuttivat ruokakaupan pitkä jono ja koko ajan punaisiksi vaihtuneet liikennevalot sen, että Helsingin junaan ehtiminen meni todella hilkulle. Painavien kosketinlaukkujen kanssa liikkuminen on yllättävän vaivalloista kävellen.
Astuin junaan noin minuutti ennen lähtöä, enkä näin ollen tietenkään ehtinyt hankkia lippua etukäteen asemalta. Konduktöörin saapuessa tarkastamaan lippuja ilmoitin hankkivani lipun häneltä. Tästä sukeutui seuraavanlainen keskustelu:
K: Kai sinä tajuat että sinun olisi kannattanut ostaa lippu asemalta, kun sekin oli auki?
W: Tajuan, mutta tuli vähän kiire ehtiä junaan.
K: Tähän lipun hintaan tulee 6 euron lisämaksu, se on iso raha.
W: Se on varmasti minulle ihan oikein.
Tähän vastaukseen konduktööri oli selvästi tyytyväinen, hän nyökkäsi ja myi lipun.
Normaalia hintavampi junamatka ei sitten ollutkaan mitään suunnatonta herkkua. Koska paikkalippua ei ollut, ja juna täyttyi loppua kohti aika täyteen, jouduin vaihtamaan paikkaa viitisen kertaa. Ravintolavaunussakin olivat nostaneet kahvin hintaa entisestään. No, sainpa matkan aikana kirjoitettua Pentilän saha -yhtyeelle erittäin inspiroituneen laulutekstin VR:stä.
Klaus oli asemalla vastassa, ja suuntasimme yhdessä raitiovaunulla Nosturiin, jossa soundcheckin oli määrä alkaa vajaan tunnin päästä. Suuresti ihailemani kitaristi-tuottaja Riku Mattila oli samassa ratikassa kitarakotelon kanssa ja hymyili minulle katseidemme kohdatessa. Päättelin tästä, että hän on varmaan kiinnostunut tuottamaan Ukkosmaineen seuraavan levyn.
Nosturiin saapuessamme illan toinen yhtye Eternal Erection oli jo tekemässä soundcheckiään. Hyvältä kyllä kuulostaa tuollainen ison bändin soundi. Ja Sam Huberin lauluäänihän on silkkaa hunajaa.
Oma checkimme meni totutun nopeasti. Myös lavasoundi saatiin kohdilleen kivuttomasti. Checkin jälkeen aterioimme takahuoneessa ja vaihdoimme vähän kuulumisia.
Ennen keikkaa ehti pyörähtää vielä nopeasti keskustassa moikkaamassa siskoa ja hakemassa Klausin luota laatikollisen levyjä keikalla myytäväksi.
Palasimme pelipaikalle noin tunti ennen keikkaa. Otimme ennen keikkaa vähän uusia promokuvia sekä annoimme haastattelun jollekin netti-tv:lle.
Kun kello läheni kymmentä, alkoi pelko hiipiä puseroon ihan tosissaan. Tarkkailin takahuoneesta käsin salia, joka näytti yläparvea myöten hyvin tyhjältä. Sovimme että viivytämme keikan alkua sovitusta tasasta hiukkasen. Olin ihan varma, että saamme soittaa vieraslistalaisiamme lukuun ottamatta täysin tyhjälle salille.
Toisin kävi. Kun intronauha pärähti soimaan salin puolella, kuului sieltä iso kohahdus. Verhon takaa kurkistaminen osoitti, ettei kyseessä ollut kuuloharha, vaan paikalle oli oikeasti saapunut väkeä siten, että iso sali oli likimain täynnä.
Nopea keskinäinen tsemppaus, punnerrukset ja halaus ja lavalle. Elektromanssilla startannut keikka sai yleisön pähkinöiksi saman tien. Joukossa oli selvästi myös paljon ihmisiä, jotka eivät olleet meitä koskaan nähneet, sen verran yllättyneitä ilmeitä oli bongattavissa.
Klaus sinkoili ympäri lavaa kuin sähköpaimen konsanaan. Ja sellainen hän kyllä mitä suurimmassa määrin onkin. Keikan alkuvaiheessa mies onnistui pudottautumaan lavan ja mellakka-aidan väliseen tilaan. Tilanne näytti aika pahalta, mutta onneksi Klaus pääsi nousemaan takaisin lavalle omin voimin.
Setti oli rakennettu hyvin perinteisistä aineksista. Soitimme jälleen settiin loppuvuodesta tulleen uuden slovarin, joka kulkee työnimellä Talviuni. Olen itse tykästynyt biisiin kovin. Tuleva levysovituskin on jo aika pitkälle mietittynä, vaikka keikoilla kappaletta soitetaankin vähän eri muotin mukaan.
Setti päättyi Nöpönenään, joka kääri yleisön vertauskuvainnollisesti lämpimään huopaan (johon on luonnollisestikin kirjailtu salaman kuva).
Poistuimme lavalta, totesimme aikaa olevan vielä yhteen biisiin, jota yleisö kovasti vaati. Astelimme takaisin lavalle ja soitimme Katuvalojen välke -biisin. Siihen oli hyvä päättää onnistunut keikka.
Keikan jälkeen hengailin paikalle saapuneiden kavereiden kanssa ja diggailin Eternal Erectionin keikkaa. Viime joulukuun keikalla tutuiksi tulleet biologian ainejärjestön tytöt tekivät minulle oikein hienot letit. Ne päässä oli hyvä vetäytyä siskon tykö nukkumaan.
Kiitokset Nosturin ammattitaitoiselle väelle sekä kaikille paikalle saapuneille! Tänä viikonloppuna onkin sitten vuorossa Ukkosmaineen historian pohjoisin keikka, kun suunnataan kohti Oulua. Nähdään siellä!
-Wilhelm