Salamablogi

Tunnelmia Helsinki-Lahti -akselilta

10.03.2007 (Keikkapäiväkirjat)

Perjantai 9.3.
Ravintola Kannas, Helsinki

Heräilin perjantaiaamuna seitsemän aikoihin. Ehdin rauhassa keittää kahvit ja lukea lehden ennen kuin luottokuskiksemme ja -roudariksemme muodostunut Josi tuli hakemaan minua heittääkseen minut kamoineni juna-asemalle.

Aikaisemmin keikkamatkamme hoituivat junalla mainiosti, mutta nyt kun soitinarsenaalia on matkassa enemmän, vaikeutuu homma hiukkasen, kun on liikkeellä yksin. Onneksi ilmeisen huumorintajuinen lipunmyyjä myi minulle paikan junan yläkerrasta.

Muutoin junassa matkustaminen on kyllä oikein mukavaa. Matkan aikana ehdin lukemaan Nyt-liitteen kannesta kanteen, kuuntelemaan Radiopuhelimien uuden levyn läpi pari kertaa, ja sain työstettyä paria sanoitusta.

Klaus tuli vastaan juna-asemalle vuokra-autolla. Olimme sopineet hoitavamme herra Thunderin muuton ennen soundcheckiä. Useampi tuntihan siinä vierähti, ja lopulta ehdimme Kannakseen noin yhdeksän aikoihin. Valmiiksi väsyneinä laitoimme kamat kasaan, ja teimme nopean soundcheckin miksaajaksi pestatun Miihkalin johdolla.

Paljoa ei jäänyt aikaa tapettavaksi, sillä keikka aloiteltiin kymmenen jälkeen. Paikalle oli kertynyt mukavasti porukkaa, josta suuri osa oli selkeästi tullut keikkaamme varten. Miellyttävää.

Miesten vessaan vaihtamaan keikkavaatteet päälle ja intronauhan siivittämänä lavalle. Hurraukset olivat melkoiset. Starttasimme keikan 80200-biisillä, ja tunnelma oli heti hallussa.

Paikalle roudaamamme äänentoistolaitteisto tuntui ainakin omasta mielestä hieman liian pieneltä. Toisaalta tunne saattoi johtua siitäkin, ettei monitorointia ollut, ja välillä oli vaikeuksia kuulla omaa soittoaan, kun yleisöstäkin lähti kohtalaisen iso ääni. Hyvällä meiningillä keikka kuitenkin luovittiin läpi.

Ehkä tokan biisin jälkeen onnistuin rymeltämään nurin lavan takana olleen penkin, jonka päälle olin tietenkin varannut pari vesituoppia. Onneksi joku yleisön joukosta älysi tuoda pyyhkeitä parin biisin jälkeen, niin sain kuivattua vedet ja heivattua enimmät lasinsirut pois lavalta. Onneksi en tällä keikalla soittanut paljain jaloin, kuten joskus tulee tehtyä.

Ehkä hieman holtittomampaa osastoa edusti Kannaksen keikka, mutta ihan hyvä mieli jäi vedosta kuitenkin. Keikan lopulla intouduimme pitkästä aikaa soittamaan lainamateriaalia Aikakoneen Odota-biisin muodossa.

Keikan jälkeen juttelimme tuttujen ja tuntemattomien kanssa, ja myimme jälleen mukavan määrän levyjä. Valomerkin tultua roudasimme kamat autoon, jonka ajoimme parkkiin Töölön torille. Jorma Uotinen käveli vastaan Klausin luo suunnatessamme. Klausin uudessa kämpässä nukahdin saman tien kun pää koski tyynyä.

Lauantai 10.3.
Torvi, Lahti

Herätyskello herätti väsyneen orkesterin kymmenen tienoilla. Nopea aamusuihku ja sitten palauttamaan vuokra-autoa sekä äänentoistolaitteistoa. Kaikki velvoitteet hoidettuamme suuntasimme syömään, ja saimme ruokapaikkaan seuraa siskostani.

Lyhyen levykauppapyrähdyksen jälkeen Klausin luokse puolen tunnin mittaisille päiväunille. Tai itse asiassa minä nukuin, ja sillä aikaa Klaus hoiti tärkeän homman: ajoi kokopartansa pois ja jätti vain viikset. Komeaa!

Viiksien trimmauksen vuoksi meinasimme lopulta myöhästyä Lahden junasta, mutta ehdimme kuitenkin parahultaisesti.

Lahden asemalle saavuttuamme suuntasimme Torveen, jonne illan toinen orkesteri Santtu Karhu ja Talvisovat oli saapunut myös juuri. Kun molemmat orkesterit olivat tehneet soundcheckit, menimme porukalla syömään Torven piikkiin. Santtu Karhu kertoi, että Venäjällä on yhtye joka muistuttaa suuresti meitä, mutta ei muistanut sen nimeä.

Ruokailun jälkeen menimme Klausin kanssa kahville ja hengailemaan kaupungille. Teimme myös settilistan illan keikalle. Yhdentoista aikoihin palasimme Torveen, jossa Talvisovat aloitteli settiään. Baarin ovea avatessa jännitti, että onko paikalle ketään, mutta epäilykset osoittautuivat turhaksi: täyttä oli. Muutamia tuttujakin näkyi, ja heidän kanssaan olikin miellyttävää jutustella omaa soittovuoroa jännittäessä.

Santtu Karhun porukan lopetettua roudasimme pikaisesti omat kamamme lavalle. Kello taisi olla tässä vaiheessa jo lähempänä yhtä, mutta kummasti vaan aina ennen keikkaa kehoon ilmestyy lisäenergiaa, vaikka sitä ennen olisi väsyttänyt armottomasti.

Keikan alku oli melkoisen kaoottinen. Dj lopetti merkistä levyjen soittamisen, jolloin miksaajan piti laittaa pyörimään Pariisin kevään Tuu Rokkaa mun tanssilattiaa -biisi ja sen jälkeen intronauhamme. Dj:n lopetettua kuulimme takahuoneeseen kuitenkin pelkkää hiljaisuutta. Ajattelin että ehdin käymään nopeasti vessassa, kun miksaaja laittaa biisin soimaan. Vessaan sitten kuulin, kun intronauha pärähti soimaan kummallisesti jostain puolivälistä. Ehdin kuitenkin lavalle juuri h-hetkellä.

Ekan biisin aikana ilmeni sitten muutakin pikkuvikaa. Ekan biisin intron jälkeen Klaus alkoi laulaa, mutta hänen mikistään ei yllättäen kuulunut pihaustakaan. Annoin oman mikkini, joka vaikutti toimivan. Biisi mentiin läpi ilman taustalauluja.

Parin seuraavan biisin aikana ongelmat jatkuivat. Klausille vaihdettiin uusi mikki, joka kuitenkin pätki samalla tavalla. Lisäksi molempien mikit meinasivat lähteä kiertämään joka käänteessä. Ilmeisesti myös yksi D.I.-bokseista oli rikkoutunut, sillä Klausin kulkiessa koskettimieni edestä alkoi kuulua armotonta rätinää. Onneksi Klaus tajusi olla kulkematta samasta paikasta toista kertaa.

Ehkä neljännen biisin jälkeen kaikki saatiin toimimaan, ja saatoimme itsekin keskittyä soittamiseen täysillä. Sen jälkeen kaikki olikin melkoista juhlaa. Porukka baarissa alkoi hiljalleen lämmetä meiningillemme täysvaltaisesti jo valmiiksi fanaattisen eturivin yleisön lisäksikin. Oli taas hauska seurata muutamienkin epäuskoisten ilmeiden muuttuvan iloisiksi hymyiksi keikan edetessä.

Talvisovien porukka tuntui diggailevan myös meininkiä. Bändin perkussionisti ja kitaristi kuvasivat keikkaa videokameralla, ja huusivat minulle kannustuksia.

Setin päätyttyä takahuoneeseen pyyhkimään hikeä ja kuuntelemaan yleisön jatkuvaa kannustusta. Soitimme encoreina Suudelmia Suvikadulla -slovarin ja Katuvalojen välkkeen. Suvikadun aikana oli mukava seurata kuinka yleisö tanssi pareittain illan viimeistä hidasta. Kaunista.

Kaksi encorea ei yllättäen riittänytkään, vaan meidän piti palata lavalle vielä toistamiseen. Miellyttävää. Intouduimme soittamaan taas Aikakonetta, sekä lisäksi encore-numeroksi vakiintuneen Yläkerran tytölle -biisin.

Keikan jälkeen oli väsynyt, mutta hyvä olo. Suuntasimme enimmät hiet pyyhittyämme baarin puolelle, jossa kehuja sateli useammastakin suunnasta. Positiivinen yllätys oli se, että lipputiskillä myynnissä olleet levymme olivat kaikki huvenneet heti keikan jälkeen. Nähtävästi saimme aika monta uutta ystävää lahtelaisista.

Valomerkin jälkeen kasailimme kamat ja suuntasimme yöpaikkaan. Mainio mieli jäi illasta kaikin puolin. Kiitos Lahti, toivottavasti nähdään pian uudestaan!

-Wilhelm

Päiväkirjaa, levyarvioita ja lisäyksiä keikkakalenteriin

05.03.2007 (Uutiset)

Päiväkirjasta löytyy Wilhelmin tarinointia menneen viikon kahdesta keikasta. Tällä viikolla Ukkosmaine on taas tien päällä: perjantaina on luvassa Helsingin keikka, lauantaina vuorossa on Lahti.

Niinivaara Express on otettu levyarvioissa vastaan melko mukavasti. Uudesta Rumbasta (4/2007) löytyy kolmen tähden arvio. Toimittaja Manu Haapalaisen mukaan ”Ukkosmaine kuulostaa nyt siltä kuin pitääkin”. Noise.fi-sivusto pistää peliin yhden tähden enemmän, ja toteaa että ”Ukkosmaineen naputus on viihdyttävää, paikoin yllättävänkin mietittyä ja näkemyksellistä mutta ennen kaikkea omaperäistä”. Voit lukea arvion kokonaisuudessaan klikkaamalla tästä.

Keikkakalenteriin on lisätty tulevan kesän festarikeikoista ensimmäinen: Klaus Thunder & Ukkosmaine soittaa heinäkuussa Ilosaarirockissa!

Paikkaushommia teatterilla ja hurmosta nuorisotalolla

03.03.2007 (Keikkapäiväkirjat)

Keskiviikko 28.2.
Teatteriklubi, Joensuu

Edellisestä Teatteriklubin keikasta oli ehtinyt kulua vain pari viikkoa, eikä Ukkosmaineen alun perin pitänytkään esiintyä Teatteriklubilla helmikuun lopussa järjestetyillä Pohjois-Karjalan Vihreiden syntymäpäivillä. Illan alkuperäinen yhtye joutui kuitenkin perumaan keikkansa sairastapauksen vuoksi, ja reiluina kavereina lupauduimme paikkaajiksi lyhyellä varoitusajalla.

Jonkinlaista kummallista déjà-vu -ilmiötä oli koko ajan ilmassa Teatteriklubille suunnatessa. Tällä kertaa ei tosin tarvinnut auttaa äänentoiston kasaamisessa, vaan pääsi kävelemään ikään kuin valmiiseen pöytään. Soundcheck tehtiin nopeasti, ja paineltiin yläkertaan syömään.

Keikan aloitusajankohdaksi oli sovittu kello kymmenen, mikä sopi erittäin hyvin – ajoissa nukkumaan! Näimme Klausin kanssa Teatterilla puoli kymmenen aikoihin. Paikalla oli väkeä ihan mukavasti, ei yhtä paljon kuin levynjulkkarikeikalla, mutta mukava määrä kuitenkin. Lisää väkeä myös tuli paikalle koko ajan.

Klaus oli tehnyt valmiin settilistan rungon, johon tein muutaman muutoksen, ja sitten olikin aika lähteä valmistautumaan. Sueden biisin jälkeen miksaaja-Timo laittoi intronauhan soimaan, ja astelimme lavalle.

Settiä oli muuteltu hieman parin viikon takaisesta, ja niinpä keikka lähti käyntiin Katuvalojen välkkeellä. Porukka alkoi lämmetä hiljalleen, ja lopulta aikaiseksi saatiin ihan asialliset bileet.

Keikka oli monin tavoin tosi erilainen kuin parin viikon takainen, jolloin jo levynjulkaisunkin takia oli tosi juhlava olo, ja vatsassa perhosia säkkikaupalla.

Tällä kertaa porukka piti saada mukaan taistelemalla vähän enemmän kuin viime kerralla. Taisteleminen (tai kiireen takia pitämättä jääneet treenit) aiheuttivat sitten sen, että muutaman kerran tein tosi lahjakkaita soittomokia. Toisaalta oma meininki tuntui myös tosi paljon raivokkaammalta kuin pari viikkoa sitten, ja välistä tuntui selkeästi hyvältä räimiä vaan menemään täysillä, välittämättä siitä miltä se kuulostaa.

Varsin hyvä mieli jäi loppujen lopuksi, ja helmikuun keikkojen teemaksi muodostuneet runsaat encoret jatkuivat taas. Minkäs teet, kun ei malta lähteä lavalta millään pois.

Keikan jälkeen myimme miellyttävän ison läjän levyjä, juttelimme tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja poistuimme yöhön spekuloimaan tulevaa.

Lauantai 3.3.
Karsikon nuorisotalo, Joensuu

Lauantaiksi oli buukattu yksityistilaisuusluonteinen keikka Prometheus-leirin ohjaajien koulutustilaisuuden yhteyteen.

Vietin itse rauhallista lauantaipäivää, nukuin pitkään, kävin kävelyllä ja lueskelin. Klaus soitteli jossain vaiheessa ja sanoi saaneensa edellisiltana lievähkön ruokamyrkytyksen, jonka jäljiltä kuumetta oli vieläkin 38 astetta. Hieman jännittäviltä vaikuttivat siis lähtökohdat illan keikalle, mutta solisti vakuutti selviytyvänsä.

Seitsemän aikoihin Klaus tuli hakemaan. Pakkasimme autoon soittokamat, ja kävimme hakemassa keskustasta matkaan Hullut Hattuset -orkesterin äänentoistolaitteiston.

Ilmassa oli todellista historian siipien havinaa, kun saavuimme koulutustilaisuusareenana toimineen Karsikon nuorisotalon pihaan. Itse olen kuitenkin soittanut kyseisessä paikassa yläasteikäisenä ensimmäisiä keikkojani, ja paikkaan liittyy monia hyviä muistoja. Fiilikset olivat siis korkealla jo valmiiksi.

Paikan päällä oli vielä meneillään ryhmäkeskusteluja, joita yritimme olla häiritsemättä. Pystytimme äänentoistokamat hiljaisesti. Tai oikeastaan minä pystytin, sillä annoin Klausille valtuudet levätä sohvalla, jotta tämän sairas olo helpottaisi.

Puoli yhdeksän tienoilla keskustelut alkoivat vaihtua iltapalaan, ja saatoimme tehdä nopeahkon soundcheckin. Vaikutti hyvältä. Söimme itsekin pari sämpylää, ja suunnittelimme settilistaa.

Vähän yhdeksän jälkeen laitoin PA:sta soimaan fiiliksennostatusbiisiksi Pariisin kevään Tuu rokkaa mun tanssilattiaa, ja kirmasin takahuoneeseen vaihtamaan vaatteet. Klaus vaikutti silminnähden terveemmän näköiseltä, kun keikka lähestyi. Nopeat keskinäiset tsemppaukset, ja sitten intronauha alkoikin soida salin puolella.

Setti alkoi poikkeuksellisesti slovarilla, Suudelmia Suvikadulla -biisillä. Sen sijoittaminen ekaksi olikin hyvä ratkaisu senkin kannalta, että kummankin äänet olivat vielä kunnossa. Kun kyseisen biisin soittaa setin loppupuolella huudettuaan ääntään käheäksi tunnin ajan, sujuu stemmalaulu huomattavasti heikommin. Biisi toi keikalle myös tunnelmallisen alun, jota korosti nuorisotalon pimeä sali ja random-henkisesti toimivat värivalot.

Varsinaista lavaa ei ollut, vaan soitimme lattialla, samalla tasolla yleisön kanssa. Ehkä sekin vaikutti osaltaan keikan aikaansaamiin hyviin ja intiimeihin fiiliksiin. Paikalla oli leiriohjaajia eri puolilta Suomea, ja useat eivät luonnollisestikaan olleet kuulleet bändistämme aiemmin. Erittäin hyvin he kuitenkin tuntuivat pääsevän meininkiin sisään, ja oli mukava katsella hymyileviä ihmisiä, jotka jaksoivat todellakin tanssia halki keikan.

Yleisöstä huokui muutenkin sellaista lämmintä, hyvää fiilistä, joka tuntuu lavalla ollessa todella hyvältä. Vaikea sitä on sanoiksi pukea. Ehkäpä paikalla olleet tietävät selittämättäkin, mitä tarkoitan.

Hyvin vapaamuotoisesti edennyt keikka ei sitten taaskaan meinannut päättyä millään ilveellä. Emme varsinaisesti edes poistuneet lavalta, vaan aloimme puskea mielivaltaisessa järjestyksessä biisejä varsinaisen setin loputtua. Hiki virtasi, ja oli niin älyttömän siistiä.

Jossain vaiheessa Klausin oli pakko sanoa, että “nyt vielä yksi tuutulaulu, ja sitten lopetetaan”. Eturivissä ollut tyttö tinkasi Klausin tarjouksen kuitenkin yhdeksi nopeaksi ja yhdeksi hitaaksi, ja eihän siinä muu auttanut. Keikka päättyi siis Ekan kerran siivittämänä Pielisjokeen, jonka loppu oli erityisen kaunis, kun Klaus ja suuri osa yleisöstä tulivat halaamaan yhdessä minua soittaessani kappaleen viimeisiä tahteja.

Keikan jälkeen Klaus totesi, että kuumeinen olo on tiessään. Musiikilla on kummallinen parannusvoima, se on tullut omakohtaisestikin koettua joskus. Lämmin kiitos vaan kaikille läsnä olleille, ja toivottavasti jaksoitte säilyttää keikan lopussa kertomamme salaisuuden maanantaihin asti :)

-Wilhelm

Levynjulkistamistunnelmia

17.02.2007 (Keikkapäiväkirjat)

Pakko on lainata tämän päiväkirjan alkuun Riston Rakkauden rock -biisiä: “Huh huh, nimittäin ihan mielettömät fiilikset!”.

On nimittäin vieläkin hyvät värinät päällä toissa viikon keikoista, jotka tehtiin levynjulkistamisen yhteydessä. Neljän päivän aikana ehdimme soittaa neljä loppujen lopuksi tosi erilaista keikkaa. Ja levy on nyt vihdoin ihmisten kuultavana, mikä tuntuu ihan älyttömän hyvältä kaiken viimevuotisen työn jälkeen. Alla muistelmia julkistamisviikon keikoista.

Keskiviikko 14.2.
Teatteriklubi, Joensuu

Ystävänpäivänä oli levymme kauan odotettu julkaisupäivä. Ainakin paikalliselta medialta oli huomiota tullut ihan mukavasti, lehdissä oli isohkoja juttuja, ja paikalliset radiokanavatkin olivat kuulemma levyä soittaneet. Radio Helsingissäkin oli uusi levy soinut. Siistiä. Joensuulaiselle Oi.fm-kanavalle annettiin Klausin kanssa tiistain bänditreenien tauolla kohtalaisen levoton haastattelu.

Keskiviikkoaamuna heräsin jo aikaisin, täynnä virtaa. Kymmeneltä olisi ollut luento, mutta annoin itselleni siitä vapautuksen vedoten siihen, että en olisi kuitenkaan pystynyt keskittymään. Yllätin kuitenkin itseni kirjoittamalla gradua roudausta odotellessa.

Roudaus suoritettiin tukijamme Joensuun ylioppilaslehden, ja sen urhoollisen päätoimittajan avustuksella. Keikkafiilistä ei laskenut edes se, että lainaamamme minibussin sivuovi ei toiminut, ja meidän täytyi kavuta Klausin kanssa kyytiin takaluukun kautta. Kävimme hakemassa äänentoisto- ja valolaitteistoa eri puolilta kaupunkia, ja lopulta pääsimme kama-arsenaalin kanssa Teatteriklubille.

Levymme äänittäjät Heikki ja Pekka lupautuivat jo aiemmin suureksi iloksemme auttamaan levynjulkistamiskeikan ääni- ja valopuolessa, ja mikäpä sen hienompaa olisi ollutkaan. Kasailimme yhdessä kamat Teatteriklubille, ja pääsimme tekemään soundcheckiä aikataulun mukaisesti. Rutgersin miehistö saapui paikalle vähän ennen seitsemää. Heidänkin tehtyä nopean äänentarkastuksen, painelimme syömään Teatteriravintolan puolelle. Ruokailun ohessa skoolattiin ystävänpäivän ja Niinivaara Expressin ilmestymisen kunniaksi.

Ruokailun jälkeen suuntasin kotiin käymään nopeasti suihkussa ja ajamaan levynteon ajan rehottaneen naamakarvoituksen pois. Viikset jätin - tietenkin. Ennen keikkaa ehdin myös käydä Sirviön Ellin luona parturoitavana. Elli saksikin minulle hienon kampauksen, joka tekee kunniaa muun muassa MacGyverille.

Teatteriklubille mennessä jännitys kohosi jotenkin yhtäkkiä valtavaksi. Käsitin klubille kävellessä, että hetki jota on alitajuisesti odottanut jo monen kuukauden ajan on nyt läsnä. Klubilla vaikutti onneksi olevan jo mukavasti porukkaa, ja lisää tuli sisään koko ajan.

Rutgers aloitti settinsä puoli yhdentoista jälkeen. Jätkät vetivät hienosti, ja Juki Records -merkki rintapielessä tuntui erityisen hienolta seurata keikkaa. Viimeisenä soitetun Kleine Heidi -biisin seurasin Heikin ja Pekan lavan sivustalle asetetusta miksaus- ja valopisteestä käsin, ja repeilimme kollektiivisesti nerokkaan polveilevalle biisille.

Sitten alkoikin olla jo todenteolla aika alkaa jännittää. Suuntasimme Klausin kanssa miesten vessaan vaihtamaan keikkavaatteita, koska varsinaisia takahuonetiloja ei ollut. Molemmilla tuntui olevan valtava lataus päällä.

Kuuntelimme yläkerrasta käsin, kun Heikki ja Pekka vaihtoivat sovittuna merkkinä soimaan hengenluontibiisiksi Pariisin kevät -yhtyeen Tuu rokkaa mun tanssilattiaa -biisin. Sen tahdissa punnerruksia ja keskinäistä hengenluontia, ja sitten levyn avaavan Pamelan spiikin pohjalle tehty intronauha alkoikin pyöriä klubin puolella.

Astelin lavalle aloittamaan ekan biisin (80200), ja voi että tuntui hyvältä. Yleisö oli pakkautunut erittäin tiiviisti lavan eteen, ja oli selkeästi odottanut keikkaa lähes yhtä paljon kuin mekin.

Keikasta ei ole paljoa järkevää sanottavaa, se oli aikalailla silkkaa hurmosta alusta loppuun. Soittaminen tuntui erityisen hyvältä ja turvalliselta, kun tiesi että keikan ääni- ja valomies tuntevat biisimme erittäin hyvin. Iso käsi Helmutille ja Pavelille, jotka suureksi ilokseni osallistuivat myös Ilosaaren nurmikolla -biisin lauluosuuksiin.

En muista tarkalleen montako encorea soitimme varsinaisen keikan päälle, mutta oli niitä kyllä aika monta. Keikka taisi venähtää yli tunnin mittaiseksi. Kiitos kaikille läsnä olleille, mahtavaa oli!

Torstai 15.2.
Night, Joensuu

Torstain ohjelmassa oli muun muassa kamojen roudailua Teatteriklubilta. Nightin soundcheckiin ehdittiin kuitenkin melkein ajoissa. Muutaman biisin soitettuamme totesimme homman toimivan, ja suuntasimme ravintolakompleksin yläkertaan syömään.

Keikan oli määrä alkaa vasta kahdentoista tienoilla, joten ennen sitä ehdin käydä kotona nukkumassa reilun tunnin unet. Keikkapaikalle saapuessamme ilmeni, että varsinaisesta yleisöryntäyksestä ei voinut puhua. Isohkossa ravintolasalissa bailasi ehkä viitisenkymmentä ihmistä. Yllättävää sinällään, koska kyseessä olivat penkkaribileet, joiden aikana Nightissa on ollut totutusti tungosta. Muiden paikkojen bileet ilmeisesti verottivat väkeä.

Keikan alkaessa huomasimme kuitenkin iloksemme, että näköjään suurin piirtein kaikki paikalla olevat ihmiset olivat tulleet Nightiin nimenomaan keikkamme vuoksi. Hyvä meininki saatiin aikaiseksi, ja tunnelma muodostui paikan koosta huolimatta hyvin intiimiksi. Nöpönenä-biisin soitimme käytännössä yleisön joukossa.

Keikka oli myös tyyliltään paljon keskiviikkoista holtittomampi, mutta hyvällä tavalla. Kun keskiviikkona huomasin ainakin itse keskittyväni todella paljon mahdollisimman hyvin soittamiseen, annoin nyt itselleni vapauksia hullaantua enemmälti. Jollain tapaa punk-henkisempi keikka. Mutta erittäin hyvä meininki siis, ja yleisö tuntui tykkäävän.

Encoreiden joukossa soitimme mielijohteesta myös Pielisjoen, jota ei varsinaisesti settiin oltu suunniteltu. Keikan jälkeen hetki hikien pyyhkimistä takahuoneessa, ja kotiin valmistautumaan viikonlopun koitoksiin.

Perjantai 16.2.
Vakiopaine, Jyväskylä

Vakiopaineessa olimme käyneet aiemmin jo kolme kertaa soittamassa, ja joka kerta keikat ovat olleet onnistuneita. Niinpä odotukset olivat korkealla, kun perjantaiaamuna lähdettiin tien päälle.

Suureksi iloksemme saimme matkalle mukaan vahvistukseksi trumpettitaituri Erno Kettusen (muun muassa Skanes, Oscar H.O.T. Quartet ja Erno Kettunen & Pajatso). Levy-Eskojen tiskin takana Erno on hankkinut sen verran kokemusta kaupanteosta, että levymyyjän pesti lankesi hänelle luontevasti. Lisäksi Erno lupasi toimia apukuskina ja valokuvaajana.

Klausin kyydillä suuntasimme Nightiin hakemaan sinne edellisyönä jätetyt soittokamat kyytiin, ja niin päästiin matkaan. Varkaudessa pidettiin pakollinen kahvi- ja pelitauko, jonka jälkeen jatkettiin Jyväskylään.

Vakiopaineessa pystytimme soittokamat rivakasti, teimme soundcheckin ja lähdimme tapaamaan tuttavia. Muutaman tunnin hermostuneen hengailun jälkeen palasimme Vakiopaineeseen valmistautumaan.

Takahuoneessa teimme Klausin kanssa settilistan, joka noudatti pitkälti edellisiltojen runkoa pienin muutoksin. Latautuneisuus tuntui taas vahvana.

Jälleen valmistautumismerkiksi oli sovittu Tuu rokkaa mun tanssilattiaa, jonka pärähtäessä baarin kaiuttimista tavallista äänenpainetta kovempaa yleisö kuulosti innostuvan jo valmiiksi. Kun sitten intronauhan puheen ensimmäiset lauseet kajahtivat ilmoille, kuului takahuoneeseen asti innostuneita huudahduksia.

Ja kyllä oli muuten hieno kävellä lavalle aloittamaan biisi. Vakiopaine ei varmasti koskaan ole ollut noin täynnä meidän soittaessamme siellä. Vilkaistessani ulos huomasin siellä olevan vieläpä pitkähkön jonon.

Toisen biisin aikana soitin kertsin päälle toisesta koskettimestani sointumattoa pohjalle. Soitin aivan oikeita sointuja, mutta soinnut kuulostivat siitä huolimatta epävireisiltä. Tarkistin asian biisin välissä, ja kas kummaa: Roland D-10 oli epävireessä! Yritin näpelöidä hermostuneesti transponointinappeja, mutta tilanne ei korjaantunut miksikään.

Hetken ajan pääkopan sisällä vyöryi valtava pettymyksen aalto, joka häipyi noin minuutin sisällä. Siitä lähtien kaikki oli aivan silkkaa juhlaa. Soittamista ei oikeastaan edes tarvinnut miettiä. Etsin korvaavat soundit luotettavasta PSR-7:sta, ja se toimi aivan mainiosti.

Yleisö oli niin hienosti mukana, etten ole varmaan koskaan kokenut moista. Jossain vaiheessa tuli aidosti sellainen olo, että kylläpä on älyttömän siistiä olla elossa. Varsinaisen setin päättäneen Suudelmia Suvikadulla -biisin aikana meinasi alkaa itkettämään kun tuntui niin hienolta.

Encoreja tuli soitettua varmaan viisi tai kuusi. Tuntui vaan siltä, että ei raaskisi millään lähteä pois. Ja vaikutti siltä, että tunne oli molemminpuolinen yleisön kanssa.

Takahuoneessa leijuimme Klausin kanssa varmaan metrin verran ilmassa. Totesimme yksimielisesti soittaneemme juuri uramme parhaan keikan.

Loppuilta meni tuttujen kanssa jutellessa. Edes väsymystä ei tuntunut lainkaan. Aika hiton moni tuli kiittämään keikasta. Yksi mukavimmista kehuista tuli tuttavaltamme, joka totesi aiemmin pitäneensä meitä huvittavana, mutta tajunneensa keikan aikana että hommassammehan on oikeasti aika paljon enemmän syvyyttä kuin hauska ulkokuori.

On oikeasti iltoja, jolloin ei ole aihetta valittaa mistään. Kun sellaisia osuu kohdalle, täytyy nauttia. Mahtavan keikkakokemuksen kruunasi vielä se, että Vakiopaineessa on oikeasti varmasti maailman mukavin henkilökunta, joka tuo paikkaan niin hienon yleisfiiliksen, että oksat pois. Lämmin kiitos kaikille paikalla olleille!

Lauantai 17.2.
Korjaamo, Helsinki

Eilisen illan energialataus tuntui vielä aamulla herätessäkin kehossa. Hirveä innostus päällä, ja väsymystä ei tuntunut yhtään, vaikka yöunet olivatkin lyhyehköt.

Keittelin majapaikassani kahvit, ja lähdin hakemaan autolla Ernoa, jonka kanssa suunnistimme koluamaan Kauppakadun divareita. Erno selaili vinyyleitä, minä hankin täydennystä Hämähäkkimies-sarjakuvien kokoelmaani.

Klaus liittyi seuraamme, kun menimme syömään. Aterian jälkeen kävimme hakemassa kamat Vakiopaineesta, ja joimme samalla jälkiruokakahvit. Ja vaihdoimme Ukkosmaine-levyn Vakiopaine-paitoihin!

Ajomatka Helsinkiin sujui rauhallisesti, ajoin koko matkan. Matkan viihdytyksenä oli jo edellisenä päivänä alkanut autoradion käynnistyskoodin ratkaisu. Ei onnistunut. Matkan ainoalla huoltoasemapysähdyksellä voitin 17 euroa pokerista.

Helsingiin saavuttaessa menimme ensimmäiseksi tankkaamaan tankin täyteen huomista varten. Siinä touhussa onnistuin läikyttämään bensaa housuilleni. Olikin sitten mukava edetä keikkapaikalle, jossa vahtimestari kysyi ensi töikseen, että “haiseeko täällä jossain bensa?”. Kohauttelimme olkiamme. Jätimme kamat Korjaamolle ja kävelimme kivenheiton päähän Klausin lukaalille. Vaihdoin housut.

Korjaamon illan pääesiintyjänä oli Maritta Kuula, ja me olimme yksi lukuisista lämppäribändeistä. Tämän takia setti oli typistettävä reiluun pariinkymmeneen minuuttiin.

Vaikutti siltä, että jokunen ihminen oli tullut paikan päälle juuri meitä varten. Joukossa myös useita tuttuja. Oli hienoa, että kovaäänistä kannustusta löytyi. Melko rauhallisella musiikilla alkanut ilta sai yllättävän käänteen meidän settimme myötä, mutta hyvällä tavalla. Hetken alkuhämmennyksen jälkeen nekin, jotka eivät meitä ennen olleet nähneet, alkoivat lämmetä. Ja heti kun tuntui siltä, että pääsee keikan makuun, pitikin jo lopettaa. Venytimme settiämme sentään uhkarohkeasti vielä yhdellä biisillä.

Keikan jälkeen useampikin uusi ihminen tuli kiittelemään. Erityisesti mieleen jäi mainio miekkonen, joka kehui vuolaasti sitä, kuinka hyvin hallitsen kosketinarsenaalini. Samainen mies kertoi käyneensä Joensuussa ainoastaan kerran. Kyseiseen visiittiin liittyen kaveri kertoi mainion tositarinan, joka liittyi erääseen tunnettuun suomalaiseen poliitikkoon. Tulkaa kysäisemään, niin kerron jutun mielelläni.

Loppuilta hengailtiin sitten tuttujen ja tuntemattomien parissa. Maritta Kuulan keikka oli minusta oivallinen. Erinomaisia biisejä ja hienoja tekstejä on naisella iso liuta, vaikka suurelle yleisölle artisti tuntuu valitettavasti pysyvän sitkeästi tuntemattomana.

Niinivaara Express -kiertue alkoi siis onnellisten tähtien alla. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja. Kiitos kaikille mukana olleille tähänastisesta!

-Wilhelm

Niinivaara Express kaupoissa!

14.02.2007 (Uutiset)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen uusi pitkäsoitto on nyt saatavilla asiantuntevista levykaupoista ympäri Suomen!

Tällä viikolla Klaus Thunder & Ukkosmaine juhlistaa levynjulkaisua neljän keikan voimin. Levynjulkistamiskeikka soitetaan Joensuun Teatteriklubilla. Lipunmyynti keikalle alkaa kello 22. Liput maksavat 3 euroa. Illan avaa Juki Records -tallin toinen suuri ylpeys, Rutgers. Paikalle kannattaa saapua ajoissa.

Niinivaara Expressistä on ehditty kirjoittamaan jo pari levyarviotakin, arvioita löytyy täältä. Haastattelujakin on julkaistu pari, niitä lisäillään sivuille lähipäivinä. Klaus ja Wilhelm ovat tiistaina 14.2. äänessä myöskin Oi FM -radiokanavan taajuudella noin kello 16:30. Lähetystä voi kuunnella myös netin kautta.

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa kaikille lämmintä ja kaunista ystävänpäivää! Olkaa kilttejä toisillenne!

Uusi levy kaupoissa ystävänpäivänä! Lataa 80200-nettisingle!

28.01.2007 (Uutiset)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen uusi pitkäsoitto Niinivaara Express ilmestyy ystävänpäivänä, 14.2.! Uuden levyn myötä Ukkosmaineen kotisivut ovat muuttaneet uuteen osoitteeseen (www.ukkosmaine.com) ja saaneet uuden ulkoasun.

Ennakkomaistiaisena Niinivaara Express -levyltä on tarjolla nettisingle 80200-kappaleesta. Voit ladata kappaleen itsellesi ilmaiseksi täältä.

Ukkosmaine kiertää kevään aikana Suomea uuden levyn myötä. Tähän mennessä varmistuneet esiintymiset löytyvät Keikat-sivulta.

Niinivaara Expressillä on aiemmista Ukkosmaine-äänitteistä poiketen maankattava jakelu, joten levyä on käytännössä saatavilla julkaisupäivänä asiantuntevista levykaupoista halki Suomen. Halutessasi voit myös tilata Niinivaara Express -levyn ennakkoon ystävänpäivälahjaksi itsellesi tai kaverillesi täältä.